Sukuloimassa

Siinä on omat haasteensa, kun asuu ihan eri puolella maata sukulaistensa kanssa. Kukaan ei tietenkään pölähdä yllätysvisiitille mikä on hyvä, mutta sukulaisia nähdäkseen on lähdettävä ihan kunnolla reissun päälle. Pidempi visiitti tarkoittaa luonnollisesti yöpymistä jonkun toisen nurkissa hullun taaperon ja kahden koiran kanssa. Ja tiedättekö, ihmisten asunnot ovat harvoin kovin babyproofattuja?

Pakattiin perjantaina aamulla auto täyteen (mm. kevythäkit koirille, vessanpönttörengas, legopalikoita, eväitä, vaippoja, kaiken maailman tuliaisia, koiranruokaa…) ja ajettiin ensin Jyväskylään. Mies kokousti muutaman tunnin ja minä yritin viihdyttää kiukkuväsynyttä lasta kaupungilla. Kerrankin kun olisi ollut jotain kauppoja missä käydä (terveisiä maalta!), oli shoppailuseurana niin kitisevä lapsukainen, että sain ostettua pienen purkin maitoa ja kaksi kuolahuivia. Oltiin ajateltu käydä kokouksen jälkeen jossain ihanasti lounaalla. Käytiin mäkkärin autokaistalla. Voi jeesus tätä elämää aina välillä.

Reissu jatkui melkein 90-vuotiaan isoäitini luokse. Mummo oli taas ihan vedossa. Enemmän kartalla kuin minä kaikista päivän polttavista puheenaiheista ja leiponut ja kokkaillut pöydän koreaksi. Siinä sitä taas pohdittiin, ettei suvussa taida olla ketään yhtä villiä lasta kuin meidän V. Tällä välin rakas lapseni teki perusteellisen inventaarion isossa ihanassa maalaistalossa. Vaikka oikeasti mummola ei ole mitään verrattuna vanhempieni kotiin, minne matka jatkui seuraavana päivänä.

Vanhempani ovat ihan tosi ihania, mutta rehellisesti sanottuna heidän kotinsa on helvetti tällaisen maailman uteliaimman taaperon kanssa elävälle. Isä rakastaa elektroniikkaa ja äiti kaikenlaisia koriste-esineitä. Tuskin tarvitsee kertoa enempää? Eikä kumpikaan tietenkään hoksaa, että lapsen ulottuville ei voi jättää yhtään mitään vaarallista/särkyvää/tärkeää. Koko kyläilyvuorokauden ajan jostakin päin asuntoa kuului V ei saa ottaa, siihen ei nyt voi koskea, ei ei ei, älä ota sitä, menepä nyt muualle leikkimään.

Sunnuntaina iltapäivällä oltiin kotona väsyneinä, mutta onnellisina. Tuli taas nähtyä kaikkia tärkeitä ihmisiä, mutta jos sitten jouluna seuraavan kerran?