Sunnuntaitraditio

Meidän sunnuntait menevät usein samalla kaavalla. Herätään, syödään aamiainen kerrankin rauhassa, hengaillaan ja lähdetään pannukakulle. Pannukakkupaikka eli Kahvila Leivintupa on noin kilsan päässä meiltä ja ehkä maailman paras paikka sunnuntain viettoon (jos päädyt jostain syystä Hattulaan, suosittelen. Avoinna tosin vain sunnuntaisin).

Ensin syödään pannukakut, juodaan teetä ja itse puristettua omenamenua. V saa valita nekkutikkarin. Haluaa vihreän, koska ihana väri, mutta nekku osoittautuu ärhäkän minttuiseksi.

Usein mukaan lähtee ystäväni ja hänen puolisen vuotta V:tä vanhempi tyttärensä E. V riemastuu seuralaisesta silmin nähden ja hehkuttaa jo kotona ”E on aina prinsessa”. Mikä sattuma saada lapsi samaan aikaan ystävänsä kanssa ja nämä pikkutyypit tulevat vielä hyvin juttuun keskenään.

Pannukakulta matka jatkuu silittämään ja syöttämään apiloita alpakoille, aaseille ja lampaille. Eläimet ovat hyvin hoidettuja ja aidoissa ei ole sähköä. Tässä vaiheessa me aikuiset voidaan jopa jutella keskenämme, lapset viihdyttävät toisiaan hetken aikaa. Usein keskustelu kääntyy seuraavan kauden varusteisiin kuten vaikka siihen, joko uskaltaa ostaa lapselle talvikumisaappaat.

Kun eläimet on ruokittu, mennään ajamaan ikivanhalla traktorilla. Tai siis istumaan sen päälle ja pärisemään. Sekä prinsessa E, että kosiomiehensä V.

Lopulta lähdetään parin tunnin jälkeen takaisin kotiin. V nukahtaa kaikkensa antaneena autoon. Menen istumaan kotirappusille odottelemaan lapsen heräämistä. Mietin, että elämä on ihan oikeasti tässä ja nyt.