Taaperon kanssa Kroatiassa (sekalaisia huomioita)

Puolentoista viikon reissun perusteella ei vielä voi kutsua itseään taaperomatkaajaspesialistiksi, mutta tässä muutamia erittäin kirjavia havaintoja 1-vuotiaan (ja miksei nuoremman tai vanhemmankin) lapsen kanssa matkustamisesta.

Matkakohde. Kroatia on oiva kohde lapsen kanssa matkustavalle. Paikalliset ovat lapsirakkaita ja lasta huomioidaan kaikkialla. Tarjoilijat juttelevat ja rapsuttavat ja tuovat leluja. Vastaantulijat hymyilevät. V oppi lyhyen reissun aikana varsinaiseksi huomiokerjäläiseksi. Lentokentältä löytyneet yrmeät suomalaisnaamat palauttivat lapsen maan tasalle. Kaikkialla on siistiä, myös ravintoloiden vessat. Homma toimii, eivätkä odotteluajat julkisilla kulkuvälineillä matkustaessa muodostuneet ongelmaksi.

Lento. Me lennettiin Norwegianilla. V oli kategoriassa infant ja maksoi parikymppiä per suunta. Matkarattaille sai mennessä pussin, jossa ne laitettiin ruumaan. Rattaita ei laskettu matkatavaroihin, vaan ne sai kuljettaa maksettujen matkatavaroiden lisäksi. Tullessa saatiin kärrytellä portille asti, jossa kukaan ei edelleenkään halunnut rattaita. Koneen ovella stuertti katsoi meitä silmät pyöreinä ja vei kärryt matkatavaroiden sekaan. Meidän rattaat ei todellakaan ole mallia minipienet sateenvarjorattaat.

Lento meni hyvin. Mennessä V nukahti ennen koneen nousua ja heräsi juuri ennen laskua. Lentoaika (2h 45 min) on aika optimaali pienen lapsen kanssa. Tullessa V kitisi ensimmäisen puoli tuntia ja nukahti sitten. Olin varannut lentoa varten sosepurkin, maitoa, avaruusruokaa (niitä suuhun spruutattavia hedelmäsoseita), maissinaksuja ja riisikakkuja ja luoja ties mitä. Lisäksi uuden kirjan ja muutaman lelun. Parasta viihdykettä taisivat olla istuimen taskusta löytynyt yrjöpussi ja hätäohjeistus. Täytyy myöntää, että puoli tuntia kitisevän ja venkoilevan kakaran kanssa on pitkä aika. Viihdykkeisiin kannattaa panostaa, tosin meillä ainakaan ei auttanut muu kuin uni.

Mitä pakata mukaan. Yritin ennen reissua googlettaa raivoisasti, myydäänkö Kroatiassa lasten purkkiruokia. Ainoa osuma meni johonkin vauvakeskusteluun, jossa tiedettiin ettei myydä muuta kuin hedelmäsoseita. Pakkasin mukaan yhden ruokapurkin per päivä ja ajattelin, että lopun V voi syödä ravintolassa meidän lautasiltamme. Lisäksi pakkasin muutaman paketin puurojauhetta, avaruusruokia ja vähän korviketta, sosetta ja vaippoja alkua varten. Periaatteessa ei olisi tarvinnut pakata mitään noista. Purkkiruokia myytiin kyllä (sama HIPP kuin täällä Suomessakin), samoin vaippoja (Libero ja Pampers), avaruusruokia, naamapyyhkeitä ja ihan kaikkea. Oikeastaan HIPP oli paljon laajempi tuotemerkki Kroatiassa kuin täällä – merkin alla myytiin vauvakeksejä, välipalapatukoita, kosmetiikkaa…

Tavallisissa ruokakaupoissa valikoima oli pienehkö, mutta isommissa marketeissa ja saksalaisen ketjun dm:n myymälöistä löytyi oikeasti ihan kaikkea, mitä vaan keksi tarvita. Dm kannattaa pitää mielessä muuallakin Euroopassa matkustaessa, sillä niitä löytyy melkein kaikkialta. Meidän matkatavarat olisivat olleet huomattavasti kevyemmät, jos oltaisiin tiedetty tämä kaikki ennen reissun lähtöä.

Saimme ystäviltä lainaksi matkasyöttötuolin, mikä osoittautuikin oivaksi kapineeksi. En edes tajua, miten olisimme syöttäneet lasta ilman matkasyöttistä. Mukaan otettu Manduca sen sijaan jäi ilman käyttöä, koska taapero ei enää jaksanut matkustaa siinä. Meillä oli ajatuksena käydä vähän kävelemässä jossakin luonnonpuistossa, mutta siihen hommaan olisi selkeästi tarvittu kantorinkka. Pienen lapsen kanssa kantoreppu on oikein hyvä.

Hyvät matkarattaat on ehdoton juttu kaikkialla reissatessa. Splitin ihanan tasaisella kivetyksellä kulkee heppoisemmatkin kärryt, mutta muualla isommat pyörät ovat varmasti paikallaan. V nukkui kolmen tunnin päikkäreitä matkarattaissaan, joissa selkänojan saa kunnolla nukkuma-asentoon. Mahtava tilaisuus mennä itse pitkälle lounaalle!

Ravintolassa. Törmäsimme syöttötuoliin ehkä kahdesti koko reissun aikana ja söimme sentään ulkona pari kertaa päivässä! Lapsen viihdyttäminen onkin oma haasteensa, matkarattaissa taapero on aika matakalla eikä V ainakaan viihdy niissä kovin pitkään. Ympäristömme oli pulujen suosiossa – V nakkeli maissinaksuja ja leipäpaloja ympäriinsä. Tarjoilijoiden asenne lapsia kohtaan oli ihan mahtava. Pahoittelin kerran meistä aiheutunutta meteliä ja tarjoilija sanoi potkaisevansa perseelle sellaista asiakasta, joka valittaa. Toisekseen Hvarin huoneiston isännälle esittämääni kysymystä siitä, voiko lapsen kanssa mennä syömään saaren parhaaseen kalaravintolaan ei ymmärretty. Miksei voisi, Mirko kysyi naama hämmentyneenä.

Syötimme lapselle kaikkea omilta lautasiltamme. Ehdottomia suosikkeja olivat paikallisen juustot ja leikkeleet, tuore tonnikala ja jättiravut. Ei ihme, että arkiruoka vähän tökki kotiin palatessa…

Hanavettä pystyy muuten juomaan kaikkialla Kroatiassa ja niin me juotiinkin.

Viihdykkeet. Nyt ymmärrän, miksi ihmiset lähtevät pakettirantalomalle pienten lasten kanssa. Taaperon viihdyttäminen kaupunkilomalla on vähän haastavaa. V ei vielä kävele ja sää oli sen verran sateinen, että puistossa konttaaminen olisi vaatinut kurahousuvarustuksen. Splitissä kauppakeskus Jokerin isosta lelukaupasta löytyi ihan maksuton lasten leikkipaikka. V kulutti energiaansa pallomeressä, liukumäessä ja ihan vaan ympäriinsä konttaillessa. Sen jälkeen jaksoi taas istua kärryissä. Kauppakeskus City Center Onessa olisi ollut vielä isompi ja myös maksuton leikkipaikka, mutta se oli vain yli 3-vuotiaille lapsille. Harmi.

V kulutti tosi paljon aikaa istuskelemalla isänsä olkapäillä. Sieltä näki kaikkialle ja pystyi kalastelemaan hymyjä ja ystävällisiä sanoja vastaantulijoilta.

Majoitus. Olimme varanneet kaksi eri huoneistoa ja viimeisiksi päiviksi hotellihuoneen. Huoneisto osoittautui noin sata kertaa paremmaksi vaihtoehdoksi. Siellä oli jääkaappi ja oma keittiö, kunnolla tilaa matkatavaroille, edes jotakin viihdykettä lapselle ja meidän ei tarvinnut hissutella koko iltaa kun V kävi nukkumaan. Varasimme huoneistot Flipkeyn kautta (tarkemmat tiedot toisessa Kroatia-aiheisessa postauksessa) ja saimme molempiin vauvasängyt. Huoneistojen mainittiin myös olevan lapsille sopivia ja niin ne olivatkin. Varsinkin Hvarin kämppä oli niin ihanan minimalistinen, ettei koriste-esineitä edes juuri tarvinnut siirrellä pois V:n ulottuvilta. Silti vieraassa osoitteessa asuminen oli aika herättelevää – sitä on onnistunut karsimaan oman asumuksensa aika vauvaystävälliseksi!

Hvarin asuntoon kuului ihana parveke, jossa V kulutti aikaansa seuraamalla alapuolella ahertavia työmiehiä ja huutelemalla heille ohjeita. Miehet vilkuttivat iloisina takaisin ja sekös vauvaa ilahdutti.

Vaatetus. Kroatian huhtikuussa tarkeni collegejumppiksella ja pipolla. Lapasia ei tarvittu, eikä suurimpana osana aikaa pipoakaan. Tosin merituuli oli välillä vähän kylmä. Aurinkoisina päivinä oli puolestaan tarvetta aurinkohatulle ja -rasvalle. Uimaan ei päästy, eikä rannalle muutenkaan. Merivesi oli vielä ihan liian kylmää. Muuten sekä Splitistä, että Hvarilta löytyi pienille lapsille sopivia rantoja, vaikkei Kroatia olekaan mitenkään tunnettu hiekkarannoistaan.

Paikallisten lastenvaatekauppojen valikoimat edustivat perinteistä vaaleansinistä ja -punaista. Paikallisilla oli jopa vaikeuksia hahmottaa V:n sukupuolta, koska tyyppiä ei oltu puettu perinteiseen tyttö- tai poikaväriin.

Hätäpussi. Kannoin mukanani maissinaksuilla, riisikakuilla ja vauvakekseillä täytettyä pussia. Sillä pelastettiin useampi ruoka- ja kahvikeikka. Niin ja vesipullolla, mikä on tietenkin erityisen tärkeä lämpiminä päivinä. Viileinä ehkä enemmän viihdyke.

Itkuhälytin. Meillä kävi niin käsittämättömän hyvä tuuri, että ensimmäisessä kämpässä oli kaksi eri terassiravintolaa alaoven vieressä eli itkuhälyttimen kantomatkan säteellä. Jos ja kun lähdetään uudelleen reissuun, tämä on ehdottoman tärkeä kriteeri majoitukselle. Koska mikään ei ole parempaa, kuin lähteä lapsen nukahdettua kaksistaan syömään ihan kaikessa rauhassa. V ei juuri heräile kun kerran nukahtaa ja hälytinhän sen sitten kertoo.

Lopputulema. Taaperon kanssa reissaaminen on vähän raskasta, mutta tosi antoisaa. Enää ei tehdä pitkiä museokierroksia tai syödä megaillallisia. Vaikka syötiin me kolme ruokalajia useaan otteeseen ja ihan hyvällä menestyksellä. Matkaväsymys alkoi ihan selkeästi painaa V:tä reissun loppua kohden ja kotiin päästessä tyyppi lajitteli onnellisena omia lelujaan.

Mitähän vielä? Saa ehdottomasti kysyä, jos keksii jotakin.