Tag: koirat

Teen kalenteriin merkinnän koiran viimeisestä matkasta. Vain kellonajan, en pysty kirjoittamaan selitettä. Ajatukset karkaavat viidentoista vuoden taakse. Opiskeluvuosiin, kun päätin ostaa toisen mäyräkoiran. Juhliin ja mökkiviikonloppuihin, joissa mäykyt olivat aina mukana. Aamulenkkeihin, pitkiin iltalenkkeihin. Nukkumaanmenoihin, kun toinen koira laittoi päänsä tyynylle viereeni ja toinen kaivautui jalkataipeeseen. Nyt niitä ei ole enää kumpaakaan olemassa. Maissi oli […]

Joulun välipäivinä voi uittaa kylpylässä itsensä, lapsensa tai vaikka… koiransa.  Käytiin tänään ystäväni ja hänen koiriensa kanssa testaamassa Nurmijärvelle syksyllä avattu koirakylpylä PetBros. Paikka tarjoaa kaikenlaisia muitakin koirapalveluita, mutta me oltiin tällä kertaa kiinnostuneita kymmenen metriä pitkästä uima-altaasta.  Uinti on hyvää liikuntaa koiralle, myös omalleni, kunhan se oli toipunut alkujärkytyksestä ja tajusi, että täällä pitää […]

Mitä silloin tehdään, kun koira täyttää vuosia? Kietaistaan sille päähän rusetti, leivotaan kakku maksalaatikosta ja nakeista ja lauletaan happy birthday. Jälkimmäinen koska englantipainotteinen päiväkoti. Lopulta lapsi ja koira syövät kilpaa niitä nakkeja. Olkoon koiran kahdeksas ikävuosi yhtä onnekas kuin aiemmatkin. P.S. Lapsiperheessä synttärit näyttää saavan ihan uuden merkityksen.

Uskoisitko oikeanpuolimmaisen kuvan koiraa 14-vuotiaaksi? En minäkään. Karkkarimäykyistä kysytään toisinaan silmät suurina, että miksi niitä trimmataan? Mäyräkoiran kuuluu olla vähän karvaisen ja suttuisen näköinen, onhan sillä parta ja kulmakarvat ja kaikki. Mutta suttuisuus keittää pahemman kerran yli noin kaksi kertaa vuodessa. Karva menee takkuun kainaloista, jaloista ja päälaelta. Ja koiralla on kuuma. Ei muuta kuin […]

Teen toisinaan heräteostoksia. Lauantainakin olisin tehnyt mennessäni katsomaan koiranpentuja. Luojan kiitos kaikki pennut oli jo myyty, joten tyydyin vaan halailemaan ja pussailemaan niitä. Ei voi oikeasti olla mitään suloisempaa, kuin kuusi viikkoa vanha (rhodesian)koiranpentu. Pennut ovat melkein sukua minulle, onhan meidän Polkka niiden mummo. Pentuja silitellessä mietin ajan kulua. Vastahan olin hakemassa Polkkaa meille ja […]

Jokaisella on oma sielunmaisemansa. Minun maisemani on metsä. Ja näin koiranomistajana se tulee tutuksi, liikumme metsässä miltei päivittäin. Huurteiset polut, tykkylumiset puut, ensin hankikanto, sitten nuoskalumi. Lopulta vesipisaroita putoavat oksat, sulat laikut, leskenlehdet, valkovuokot, hiirenkorvat ja alkukesän hurja vihreys. Keskikesän kuiva männikkö, ensimmäiset kantarellit, tuulessa humisevat koivunlehdet. Alkusyksyn sadekuurot, keltaiset lehdet, suppilovahverot ja puolukat, palelevat […]

Työpaikkani on siitä hauska, että siellä on jo kunnon toimisto(mäyrä)koiraperinne. Vierailevia koiratähtiä töissä oli käynyt ennenkin, mutta aloittaessani seitsemän vuotta sitten tuli Papu-mäyräkoirasta täysipäiväinen toimistokoira. Harmaa eminenssi, toimistopäällikkö ja työnjohtaja, pienellä mäyräkoiralla oli monta nimeä. Papu oli toimistokoirana paras mahdollinen. Pienikokoinen ja aina tosi hyvätapainen. Se meni haistelemaan vain niitä ihmisiä, jotka kumartuivat silittämään sitä. […]

Jos talvi yllättää autoilijan, tulee kevät minulle ihan puun takaa. Joka vuosi. Ensin on pitkä uuvuttava kevättalvi takatalvineen kaikkineen ja sitten hups – koivut hiirenkorvalla, nurmikko vihertää ja valkovuokot kukkivat. Iltaruoan jälkeen mies häipyy lapsen kanssa isomummulle, minä siivoan koko talon ja lähden koirien kanssa lenkille. Istutan kukkia ulos, leivon perunarieskaa ja kun haen matot […]

Koiranystävät hoi! Tänään perjantaina vietetty valtakunnallinen Koiranpäivä saa jatkoa, nimittäin tänään starttasi myös kokonainen Koiran vuosi. Meidän taloudesta löytyvät Polkka ja Maissi ovat vahvasti edustettuina tässä meiningissä. Koiran vuosi kertoo kuvin ja sanoin ihan tavallisesta koiranelämästä – kuratassuista, metsälenkeistä, makoisista unista ja puruluista. Tervetuloa mukaan seuraamaan ja tykkäämään sekä facebookiin että instagramiin. #koiranvuosi  

Siitä on nyt melko tarkalleen vuosi aikaa, kun menetin pienen palasen itsestäni. Jotakin hyvin tärkeää. Sinä päivänä pieni harmaa mäyräkoirani Papu lähti paikkaan, jossa askel on kevyt, eikä vanhoja luita kolota. Kuusitoista vuotta koiranelämää on pitkä aika, mutta lähdön hetkellä yhteiset vuodet tuntuvat menneen hetkessä. Se keväinen päivä, kun olin muuttanut pois kotoa ja hakenut […]