Talvi yllätti (iloisesti)

Perjantaina satoi aamusta räntää. Puolen päivän aikaan sade oli muuttunut puolen naaman kokoisiksi tiskirättihenkisiksi hiutaleiksi, mutta iltaa kohden selkeäksi lumeksi. Päiväkodin pihalla tönötti kaksi lumiukkoa ja vallitsi iloinen talvifiilis. Mitä hittoa, nytkö se talvi tuli? Vastahan tallasin alkuviikosta Lissabonin melkein kesäisiä katuja.

Iltalenkki rattaiden kanssa kävi kunnon treenistä. Jos talvi yllätti jonkun, niin ainakin näitä teitä auraavan maajussin. Muistin tosin talvimyräköiden todellisen riesan vasta lauantaina illalla valojen räpsähtäessä ensimmäisen kerran. Sähkökatko, perkele! Tällä kertaa selvittiin vähällä, sähköt olivat palanneet aamuun mennessä. Parinkymmenen kilsan päässä asuva ystäväni sen sijaan vietti pimeässä talossa melkein vuorokauden. Maalaisilla on maalaisten ongelmat.

Jos minä ilahduin valkeudesta, niin lapsen riemu se vasta valtava olikin! V tarkasti lumitilanteen lauantaina aamulla heti herättyään ja vaati päästä lumitöihin. Ulos hommiin! Nyt heti! Siellä se lapioi ihan tohkeissaan lunta pieniin kottikärryihinsä ja työnsi niitä pitkin pihaa. Tai siis oikeastaan siinä minun hädissäni tallaamassa urassa, kun ensin meinasi tulla raivarit kun kottarit ei oikein kulkeneet lumessa. Myös hiekkalaatikon talvimoodi herätti vähän närää. Mutta silti homma jäi positiivisen puolelle. Lopuksi sytytettiin lyhtyihin kynttilät ja lähdettiin sisälle keittämään teetä.