Talvilomapäivä Sea Lifessa

Vietettiin perjantaina perheen yhteistä talvilomapäivää. Viime syksynä duunit aloittaneen lomat on vähän kortilla, mutta parempi se on yksikin päivä, kuin ei mitään. Päätettiin lähteä vapaapäivän kunniaksi junalla Helsinkiin. Tällaisessa kahden auton taloudessa tulee yleensä taitettua kyseinen tunnin matka autolla. Nyt V oli haaveillut jo pidempään junalla matkustamisesta ja VR laskenut lippujen hinnat oikeasti järkevälle tasolle. Junaan siis.

En muuten ollut tullut edes ajatelleeksi, miten pienestä tuollainen 3-vuotias repii ilonsa. Ensimmäinen elämys oli asemalle vievä alikulkutunneli. Siihen oli maalattu setien ja pyörien kuvia ja siinä oli hauska juosta. Että mitäs me maalaiset.

Liikennekokemus viimeisteltiin ajamalla ratikalla Sea Lifeen. V oli ennakkoon ihan liekeissä kalojen näkemisestä, ne on kalastaneet viime viikot päiväkodissa verkoilla ja kalat on tosi kova juttu. Lopulta näyttelytila vähän niinku juostiin läpi, ei riittänyt keskittymiskyky tutustua kalojen sielunelämään sen tarkemmin. Iso sisähiekkalaatikko kalareitin keskellä oli hyvä pysähdys, siinä vierähti tovi. Ilman sitä oltais varmaan oltu ulkona alle vartissa. Mutta siis ensikertalaiselle oikein positiivinen kokemus. Pienihän Sea Life on, mutta kiva ja siististi hoidettu.

Se mitä jäin miettimään, on tällaisen yleisöakvaarion eettisyys. Eläintarhavisiitistä tulee paha mieli, enkä oikein halua kannattaa tiikereiden ja karhujen ahtamista pieniin häkkeihin. Onko akvaario parempi valinta? Seuraavaksi mennään luonnonhistorialliseen museoon, siellä eläimet ovat ainakin päättäneet päivänsä jo aikaa sitten, eikä näitä tarvitse miettiä.

Kalatunnelmien jälkeen siirryttiin keskustaan. Käytiin pizzalla Putte´sissa. Oli muuten lapsiystävällinen ravintola, vaikkei sitä ihan ekana tulisikaan ajatelleeksi. Vähän ehkä saatiin tiskin takaa virnuilua osaksemme sen jälkeen, kun lapseni keksi kailottaa vessareissun kunniaksi äiti kaivaa pyllyä aika kohtuullisella volyymilla. Mutta näihinhän on jo totuttu.

Ennätettiin vielä kahville Charlottaan, ennen kuin uni vei voiton porukan pienimmästä matkustajasta. Siihen se sammui isänsä olkapäille, katsottiin vaan yhtäkkiä että kyytiläinen roikkuu vähän hassusti. Ehkä ne rattaat olisi olleet sittenkin hyvät (V on siis omasta mielestään niin iso poika, ettei istuskele enää moisissa vauvankuljetusvälineissä). Tyyppi nukkui kävelymatkan asemalle ja melkein koko kotimatkan. Leikkivaunun huumaa ehdittiin kokea vain muutaman minuutin ajan. Uusintareissun paikka, ihan selvästi.

Missä te muuten käytte lasten kanssa syömässä Helsingin keskustassa? Kahvilla? Pisteet jonkun sortin leikkinurkasta tai edes lapsiystävällisyydestä. Vaikka ikä alkaa onneksi tehdä jo tehtävänsä ja tällä reissulla V malttoi istua pöydässä pizzaa syömässä ihan yhtä kauan kuin mekin, ilman sen erityisempiä viihdykkeitä.