Täydellinen todellisuuspako (viikko Lissabonissa)

Pakkasin viime perjantaina matkalaukun ja lensin viideksi päiväksi Lissaboniin siskoa tapaamaan. Sellainen täydellinen lomasimulaattori – monen monta päivää ilman minkään sortin velvollisuuksia. Nukuin pitkään (paremmin kuin aikoihin), söin ihania aamiaisia, lounaita ja illallisia, join 1,30 euroa maksaneita viinilaseja puistokahviloissa, ostin kaikkea kaunista, kävin museossa, galleriassa ja katsomassa auringonlaskua.

Lissabon oli rosoisen kaunis, ystävällinen, yllättävä, tyylikäs ja vieraanvarainen. Ja oma sisko parasta seuraa, tietenkin.

Huono omatunto iski jo lentokentällä, kun joku mies matkusti V:n ikäisen pikkupojan kanssa. Niin, olisinhan minäkin voinut pakata poikaseni matkaan mukaan. Ja nähdä lähipuiston. Ei tuollainen kukkuloille rakennettu kaupunki ole ihan pikkulapsiperheen lomakohde numero yksi. Vaikka ihan varmasti blogistania on pullollaan tarinoita niin hyvästä treenistä siellä matkarattaita lykkiessä, onnistuneista museokierroksista ja 2-vuotiaista himoshoppailijoista. Ehkä mekin kokeillaan ensi vuonna, kuka tietää.

Tänään tyydyn vain lataamaan nipun kuvia ja toteamaan kaupungin ylittäneen kaikki odotukseni. Ehkä palaan vielä myöhemmin muutaman reissuvinkin kanssa. Sillä Lissaboniin kannattaa kyllä matkustaa, ihan ehdottomasti!