Vauvan kanssa Tallinnassa
Ei ole matkustaminen(kaan) enää entisellään. Se todettiin viikonloppuna, kun suunnattiin Tallinnaan Saaran ja V:n kanssa. Seitsemän kuukautta vanha V on iloinen ja hyväntuulinen vauva, joka ei vähästä hätkähdä. Mutta ihan pakko myöntää, että jo viikonlopun vaatteiden, vaippojen, ruokien ja kaiken muun tarpeellisen pakkaaminen käy työstä. No mutta pakattiin kaikki mahdollinen tuttipullosta, pulloharjasta ja fairystä lähtien ja ensin perjantaina illalla Helsinkiin ja siitä sitten seuraavana aamuna Tallinnaan.
Matka taittui Eckerö Linen uudella (?) Finlandialla. Laiva on ihan siisti joo, mutta kamalan ahdas. Vauvavankkureiden kanssa sai todellakin väistellä kanssamatkustajia. En löytänyt varsinaista lastenhoitohuonetta, vaan jonottelin naistenvessan invakoppiin vauva kainalossa ja yritin tapella vessapaikasta etuilevien kanssamatkustajien kanssa. Joku 60+ rouvashenkilö kiilasi ihan pokerina meidän takaa invavessaan, kun kopin ovi aukesi!
Leikkinurkkaus löytyi etsimisen jälkeen. Se oli pikkuruinen, mutta ajoi oikein hyvin asiansa. V mönki siellä tyytyväisenä nuollen kokolattiamattoa ja kaikkia eteen osuvia leluja. Voi ehkä alkaa laskea päiviä ensimmäiseen räkätautiin? Söimme aamiaista buffetissa. Pisteet Stokken Handy sitt -syöttiksistä, ne olivat kätevät. Ja kurkkusiivuista, joilla pidimme vauvan tyytyväisenä.
Hotelliksi valitsimme Radisson Blun. Niihin hotelleihin joihin olisimme oikeasti halunneet, ei pystynyt varaamaan Eckerö Linen kautta vauvasänkyä. Eikä siten koko matkaa kolmelle henkilölle, ellei olisi ottanut kahta hotellihuonetta. Soitin oikein myyntipalveluunkin, muttei onnistunut sitäkään kautta. Radisson oli ihan jees ja hyvällä sijainnilla. Vauvapetimme vaan oli ihan tavallinen lisävuode, josta löytyi kosmetiikat ja kaikki! Vaikka V imeskeli innostuneena shampoopulloja, kävimme kuitenkin pyytämässä varasängyn vaihtamista vauvavankilaan. Se olikin hoidettu sillä välin, kun olimme ostoksilla. Huoneesta löytyi vedenkeitin, mikä oli iloinen yllätys maidon ja iltavellin lämmittämistä varten. V itse ilahtui eniten lattiaan saakka ulottuvasta peilistä, jonka edessä keimaili koko viikonlopun. Vauva hihkui peilikuvalleen ja moiskautteli sille suureellisia suukkoja.
Tällä reissulla shoppailut jäivät vähänlaisiksi. Kiersimme V:n nukkuessa Kaubamajan naistenvaateosaston, kosmetiikkaosaston (voi sitä luonnonkosmetiikan määrää!) ja leluosaston. Leluosasto on kyllä tosi kiva ja siellä on kaikenlaista, mitä en ole Suomesta löytänyt. Ostin jo vähän joululahjojakin. Ja itselleni Pull&Bearista pöllöneuleen. Itselleni, voitteko kuvitella!? Nykyisin itselle suoritetut ostokset ovat aika vähissä. Shoppailu osoittautui vähän haastavaksi tällaisena kylmänä vuodenaikana. Kärryissä ulkokamppeissa istuvalle vauvalle tuli kuuma ja sitä sai koko ajan pukea ja riisua. Luovutimme shoppailun kanssa aika nopeaan. Hotelliamme vastapäätä oli hauska, kallis ja erittäin tyhjä lastenvaatekauppa Mon Amie, jonka leikkinurkkauksessa V kävi mönkimässä. Kotiäidillä ei ollut varaa yli kahdensadan euron villakangastakkeihin ja muuhun vauvan ylellisyystavaraan. Meille tyrkytettiin turkiskauluksellisia toppahaalareita, joista kieltäydyin turkikseen vedoten. Myyjätär tuijotti minua hämmentyneenä.
Koska syödäkin pitää, suuntasimme retkueemme kanssa Chediin. Kävin siellä ensimmäistä kertaa kesällä ja ruoka osoittautui mainioksi. Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää, mutta palvelu surkeaa. Tarjoilija oli perinteiseen itäeurooppatyyliin nyreä ja palvelu hidasta. Suuressa ravintolassa oli asiakkaat meidän lisäksemme kahdessa pöydässä (mikä nyt johtui varmasti siitä, että kello oli vasta neljä iltapäivällä). Jouduin lopulta hakemaan tarjoilijan keittiön ovelta, että saimme laskumme maksettua. Ennen tarjoilijan tavoittamista olimme ennättäneet syödä lautasemme tyhjiksi, huvittaa kiukkuisena kiemurtelevaa vauvaa ja lopulta nukuttaa hänet rattaisiin. Eikä kaikki tämä käynyt erityisen vikkelästi. Maissinaksut ovat pelastus, mutta ei niilläkään osteta aikaa ihan loputtomasti. Kaksi ruokalajia kahdelle hengelle, vesi ja lasit viiniä per nokka kustansivat yhteensä reilut 70 €.
Suuntasimme vielä teelle ja kakulle söpöön Must Puudeliin, jonka iloinen ja ystävällinen palvelu ilahdutti suunnattomasti. Ellemme olisi matkustaneet vauvan kanssa, olisimme taatusti jääneet viettämään iltaa dj-menon tahdissa. Ehkä ensi kerralla sitten! Koska kello oli vauvamittapuun mukaan paljon, suuntasimme hotellille Kaubamajan ruokaosaston kautta. Löysimme kaikkea ihanaa, kuten artesaanisuklaata ja Kusmi-teetä. Ainoastaan vauvanruokahyllyn suppeus oli yllätys! Olin jotenkin ajatellut, että Tallinnassa myydään kaikkea samaa vauvanruokaa kuin Suomessakin. Ei myyty ainakaan niissä kaupoissa, joissa kävin. Esimerkiksi maitotetroja ei ollut ollenkaan, ainoastaan maitojauhetta isoissa pahvipurkeissa. Etsimällä löysin muovisia kahden desin Aptamil-maitopulloja, jotka tuoksuivat erikoiselle. Kelpasivat kylläkin. Purkkiruokia oli hyvin vähän (tosin niiden kulutus taitaa ollakin Suomessa ihan omalla tasollaan), mutta kuitenkin sen verran, että saimme eväsvarastot täydennettyä.
Ilta vietettiin hotellikoomailun merkeissä. Fashion tv, punkkua ja suklaata. Mitäpä sitä koko päivän säntäilyn jälkeen olisi muuta jaksanutkaan? V nukahti vauvavankilaansa iltapuuron, kylvyn ja telkkarin tuijottamisen jälkeen. Ja tietenkin peilikuvalle annettujen lukuisten suukkojen. Ja nukkui noin kymmenen tuntia muutamalla tutin takaisin suuhun laittamisella.
Sunnuntaina suunnattiin Kalamajaan. Ratikassa sai matkustaa vauvakärryjen kanssa maksutta. Otimme ensimmäiseksi etapiksi uudehkon museon Lennusadaman, joka osoittautuikin oikein hauskaksi. Se oli rakennettu tosi hienosti ja oli ihan mainio lapsen kanssa. V nyt on tietenkin ihan liian pieni saamaan museosta mitään irti, mutta isompien lasten kanssa museo toimii varmasti. Kaikkeen taisi saada koskea ja tilaa on mukavasti. Ja tunnelma sellainen ei-museomainen. Ehdoton suositus tälle. Aikuisen pääsylippu maksoi kympin ja sillä olisi päässyt tutustumaan johonkin laivoihinkin, muttei jaksettu mennä. Museossa oli pieni leikkinurkkaus, jossa V kävi mönkimässä kaiken rattaissa istumisen jälkeen. Nurkkaus koostui iloisen värisestä matosta, rakennuspalikoista ja piirtämispisteestä. Yksinkertaista, mutta toimivaa.
Museosta jatkoimme lounaalle niin ikään Kalamajassa sijaitsevaan F-hooneeseen. Paikka oli minulle uusi tuttavuus ja positiivinen sellainen. Kaksi kurpitsakeittoa, kasvistempurat ja bruschettat plus chai-tee ja kokis maksoivat 20 €. Lapsille oli oma leikkihuone ja ravintolan perällä taisi olla jonkun pikkutytön synttärit menossa. Paikka oli ihan täynnä, mutta palvelu silti nopeaa ja ystävällistä. Jätimme myös tänne kamalan maissinaksusotkun. Kiitos ja anteeksi.
F-hoone löytyy ratikkapysäkki Telliskiven ja Lennusadam pysäkki Volgan lähistöltä. Tosin Lennusadamaan täytyy kävellä jonkun matkaa tietä ja puiston läpi päästäkseen perille. Eikä mitään opaskylttejä ole. Ihan reissumeinki siis!
Kotimatkalle olimme (onneksi!) varanneet hytin. 30 € on pieni raha siitä, että saa levätä, on oma vessa, eikä tarvitse kuunnella kaljapenojen juttuja. V luki kosmetiikkakuvastoa niin innokkaasti, ettei siitä tainnut jäädä seuraavalle lukijalle enää mitään.
Tänään maanantaina reissua muistellaan väsyneinä, mutta onnellisina. Syy alati aurinkoisen vauvan kiukutteluun selvisi aamulla, kun suusta löytyi ensimmäinen hammas! Se taisi kiristää pienimmän matkalaisen hermoja koko viikonlopun ajan. Onneksi mukaan pakattiin omat tutut puurot (meillä syödään reissueväinä Onni-puuroja) ja muut ruoat, muuten olisi tullut vähän lisää muuttujia matkaan. Niin ja ne kuuluisat maissinaksut pelastivat monelta mekkalalta. Ihana reissu, mutta jospa sitä seuraavalla kerralla ilman vauvaa?