Vielä joku päivä

Kun laajennusremontti huhtikuussa alkoi, tuntui pieneltä ikuisuudelta odottaa sen valmistumista jouluun mennessä. Joulu tuli ja meni, valmista ei vaan tullut. Toisaalta missään vaiheessa ei ollut puhetta, että minkä vuoden jouluun mennessä. Ei ainakaan viime vuoden.

Onneksi asenteeni näihin remppahommiin on nykyisin ihan zen. Valmista tulee sitten kun tulee ja aina kaikki aikataulut venyy. Tämä on ikuisprojekti, eikä oikeasti valmista tule ikinä. Mikäs tässä raksan keskellä elellessä, koko ajan tulee jotain listan- ja laudanpätkääkin puukoppaan ja polttopuuta kuluu vähemmän. 

Syksy toi tullessaan muutaman muuttujan, kuten vaikkapa minun työhönpaluun. Mies oli työmatkalla ainakin pari päivää viikossa ja loppuaika tuntui menevän kaikenlaiseen arjen pyörittämiseen. Kun tulee töistä viiden ja kuuden välissä, ruokkii perheen ja lenkittää koirat, saakin alkaa jo iltapuuron keittoon. Sitä paitsi on kuulemma turhauttavaa levittää kaikki työkalut, jos ehtii raksata tunnin.

Joulun aikaan homma onneksi nitkahti taas eteenpäin. Kahdessa makkarissa ja yläkerran olohuoneessa on nyt lautalattia ja kellarissa laatat. Rappuset tilattiin valmiina ja rappusaukko on rajattu odottamaan toimitusta. Paneelit ja seinien levyttämiseen valitut kipsilevyt, vanerit ja osb-levyt on tilattu. Ja mikä tärkeintä – olohuoneen tapetit odottavat postissa noutajaa! Rakentamisen lisäksi on siis onnistuttu tekemään päätöksiä materiaalien valinnassa, se kun ei ole ihan kauhean helppoa. 

Kuten kuvista näkyy, viihtyy V raksalla mainiosti. Apuri keräilee laudanpätkiä ämpäriin ja levittelee ruuveja ympäriinsä. Tässä hommassa saa luonnollisesti olla niin silmät selässäkin, kuin ikinä mahdollista. Sunnuntaina lapsi tavoitettiin tunkemasta ruuveja suuhun ja sihisemästä niiden välistä niinku isi.