Kamala yskä on vaivannut jo viikkokausia. Kun kamala kurkkukipu, nuha ja päänsärky tulivat kuvaan, alkoi antibioottikuuri. Veto on siis totaalisesti poissa tästä mammasta. Näin vaalipäivän kunniaksi raahauduin ensimmäistä kertaa viikkoon ulos kodista!

Suomi on kyllä siinä mielessä p***ka maa, että täällä tuntee olonsa aina enemmän tai vähemmän raihnaiseksi, näin syys- ja talvikaudella. Lomailimme alkusyksystä useamman viikon etelän lämmössä tutussa kohteessa ja voi, kuinka kaikki oli jälleen niin ihanaa.

Ne tuoreet, edulliset ruoka-aineet. Parin-kolmen euron ihanat punaviinit. Kodikas kulmakuppila, jossa nautittiin niin ihanat aamupalat – cafe con leche, vastapuristettu tuoremehu ja lämmin patonki tuoretomaattimurska-öljysekoituksella -, kuin iltapäivän kahvit ja maanläheiset illalliset, kuten patatas bravas ja paistetut munakoisot juoksevalla hunajalla…

Sattuipa kerran, että istuimme iltaa parvekkeella lempeän lämpimässä ilmassa. Lapset nukkuivat jo ja me söimme myöhäistä iltapalaa viinin kera. Paitsi että viini oli lopussa. Kaupat olivat jo menneet kiinni, joten mieheni hipsutteli kantakuppilaamme ja palasi sieltä ihanan viinipullon kera. Niin yksinkertaista – siellä kun ihmisillä ilmeisesti ei ole sen kaltaisia alkoholiongelmia, joilta pitää kansaa suojella erilaisin lain ja asetuksin. Joka aamu teimme pitkän kävelylenkin rannalla ja rannalla tuli oltua muutenkin, hiekkakakkuja ja -linnoja rakentelemassa.

Heti palattuamme Suomeen alkoi flunssakierre. Esikoinen oli viikon kuumeessa poissa koulusta. Pikkuisella oli vatsatauti. Minä olen nyt kipeänä ja mies niiskuttaa lupaavasti. Olen tässä miettinyt, että millä sitä saisi itsensä yhtä hyvään fyysiseen (ja henkiseen) kuntoon täällä armaassa kylmiökotimaassamme kuin lämpimässä ilmanalassa?

Kyse ei ole pelkästään auringosta, vaan ympäristöstä. Palmut, kahvilat, ihmisten puheensorina, kauppahallit ja iloiset ilmeet kerta kaikkiaan vaan tuntuvat NIIN hyvältä verrattuna suomalaiseen – anteeksi nyt vain – aika ankeaan meininkiin. Olemmekin pohtineet sitä mahdollisuutta, että tulevaisuudessa – ihan muutaman vuoden kuluttua – ottaisimme irtioton ja lähtisimme asumaan muualle. Mutta nyt olemme täällä, joten parempi olisi keksiä jotakin muuta. 

Haluaisin olla hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta en saa itseäni täällä kerta kaikkiaan liikkeelle. Kuntosalijäsenyyteni päättyy luojan kiitos pian. Menin vuosi sitten erehtymään vuosijäsenyyteen sillä ajatuksella, että laitan itseni kuntoon vauvan syntymän jälkeen. Kyllä minä salilla kävinkin, mutta aina matkat / sairastelut / lasten sairastelut / ynnä muut veivät ajan ja huomasin yhä useammin, että hups, taas meni viikko. Ja taas. Ja taas…

Miten saisin itseni huolehtimaan itsestäni paremmin? Välillä tuntuu, että muut naiset jaksavat kaikkea. Hoitaa kodin, lapset, työn, nähdä ystäviä, käydä kulttuuririennoissa, urheilla, lakata kyntensä, tehdä pedikyyrejä… minä olen kotona ollessani hidastunut niin, että päivittäiset askareet tuntuvat VALTAVALTA työvuorelta. Kuntoni on huono ja tällä hetkellä vielä tästä flunssasta johtuen erityisen raihnaisen olonen. Onneksi sentään syön hyvin ja terveellisesti (eineksiä meillä ei syödä juuri ollenkaan), paitsi se sama virsi kuten aina: hedelmiä ja vihanneksia pitäisi syödä vielä enemmän. Muutamasta liikakilosta pääsisi eroon helposti iltaherkuttelun jättämällä ja lisäämällä vähän liikuntaa – ylipainosta ei ole kyse, vaan enemminkin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Ja täytyyhän elämässä nautintojakin olla. Tärkeintä olisi saada kunto kohotettua ja myös henkinen puoli parempaan kuntoon. Haluan olla iloinen, innostunut, inspiroitunut ja positiivinen! En ylikriittinen, skeptinen, varautunut, kyllästynyt ja vailla suuntaa oleva.

Tästä vuodatuksesta voisi päätellä etten ole elämääni tyytyväinen. Näin ei ole. En ole koskaan ollut onnellisempi kuin juuri nyt. Olen rakastunut ja minua rakastetaan. Vielä kun saisin itsestäni aktiivisemman ja tarmokkaan – sellaisen, joka olin silloin nuorempana… kun ei ollut vastuuta ja velvoitteita, jotka nyt vievät energiaa. 

Yin ja yang. Tai jotakin sellaista. Jahka tämän taudin selätän, niin täältä tullaan. KÖH!