Starbucks: Good or Evil?

Starbucks on monikansallinen kahvilaketju, joka ryvettää kahvilakulttuurin. Starbucks on kahvilaketju, josta on helppo napata mukaan Venti Chai Latte, missä vain. Starbucks on kahviloiden McDonald’s. Sitä kuuluu parjata, mutta silti siellä käydään.

(Kirjoittajan matkamuisto Seattlen Starbucksista, maailman ensimmäisestä.)

Periaatteessa olen suuri itsenäisten kahviloiden fani. Itse asiassa vietän niissä suuren osan ajastani, niin kotimaassa kuin matkallakin. Matkalla löydän itseni kuitenkin usein Starbucksista, tuosta korporaatiohirvityksestä.

Starbucksin hienous on siinä, että sieltä saa joka maailman kolkassa samaa tavaraa. Starbucks on kuin turvarätti, johon voi tukeutua, kun ei jaksa enää yhtään päivän erikoista. Tässä se on vähän kuin McDonald’s: Kuka nyt ei olisi kuukauden plato del día -kuurin jälkeen juossut kiljuen McDonald’siin, kun sellainen vihdoin tulee vastaan. Luultavasti kulkisin tosin Starbucksin tee kourassa Suomessakin, mikäli Suomessa Starbucks olisi.

Starbucks on matkoillani pelastanut monta aamua. Matkaseuralaiseni on tyyppiä, joka ei käynnisty aamulla ilman isoa lattea. Hänen kanssaan matkustaessa Starbucks takaa vaivattomat päivät. Suoraan sanottuna tarkastamme hotellia valitessamme usein sen etäisyyden lähimpään Starbucksiin. Monissa paikoissa se ei tosin ole vaikeaa. Olemme käyneet myös maailman ensimmäisessä Starbucksissa Seattlessa ja olen ostanut jopa matkamuistoksi retro-venti-kupin. Matka-albumistani löytyy myös useita Starbucksissa näpsäistyjä kuvia.

Niinpä tulevalla talvilomallanikin käyn varmasti monta kertaa Starbucksissa (ihanien indie-kahviloiden lisäksi), vaikka hipstermatkaoppaani Not For Tourists ystävällisesti kuvaakin jokaista Starbucksia sanoilla ”Use the bathroom. Then head to the closest indie shop.” Jotenkin ymmärrän tämän niin, että hipster voi ironisesti käydä Starbucksissa. Starbucks rehabilitated!