T minus 431 – Isoisiä muistaen

Kuuntelin tänään töissä Spotifystä Jesse Kaikurantaa ja kohdalle sattui hänen kappaleensa ”Vielä täällä”. Olen aina ajatellut biisin olevan kaunis, mutta en ole pahemmin kiinnittänyt huomiota sanoihin ennen kuin tänään ja ne kolahtivatkin syvälle. En itse usko Jumalaan tai taivaaseen mutta pidän ajatuksesta että meidän esi-isämme seuraavaat meidän elämää täällä maanpäällä tuolta jostain ja puuttuvat tilanteeseen mikäli tarve niin vaatii. 

Koska olen menettänyt molemmat isoisäni aikuisiällä, haluaisin muistaa heitä jotenkin hääpäiväni. Jotenkin kuitenkaan heidän muistaminen kirkossa tuntuu hölmöltä, enkä välttämättä halua nostaa heitä esille puheissakaan. Olin jo miettinyt että juhlapaikalla asetetaan kynttilä ja sen viereen kehyksissä oleva teksti ”Rakkaudella muistaen niitä jotka eivät voineet olla täällä tänään” tai jotain sen tyylistä. Nyt kuitenkin ajattelin että voisin kehyksiin lisätä tuon kappaleen ensimmäisen säkeistön sekä kertosäkeen, koska ne kuvastavat täydellisesti ajatuksiani. 

Mä vielä täällä käyn
Sä tunnet aina sen
Kuin outo lämpö olkapäätä koskettaa

Mä tuun sun uneesi, sua katson hymyillen
Voi pieni lintunen, et surra saa
Kai muistat kuinka kysyit minne kuolemassa joudutaan
Enkä mitään pystynyt mä kertomaan

Mä vielä täällä käyn
Sua vielä suojelen
Sen enempää mä en voi paljastaa

Mutta ei ole mitään pelättävää

Vielä täällä vierelläs mä oon
Sua hylkää en
Mun pieni lintu, vierelläs mä oon
Joko tiedät sen
Kun täältä lähdetään
Henget jäävät elämään
Vielä täällä vierelläs mä oon

//www.youtube.com/embed/iIyWGKCeNe8