Huh huh, nyt ollaan selvitty ensimmäisistä häämessuista morsiona. Messuista jäi mieleen sekä positiivia asioita että kehityspointteja (kyllä, sisälläni asuu nillittävä tapahtumanjärjestäjä): 

1) Tila oli erittäin hankala. Wanha Satama on kaunis paikka ja siellä on varmasti upea pitää konferensseja ja messuja, mutta moneen eri tilaan jaetut tilat vähän hämmensivät. Huomasimme kaaso S:n kanssa miettivämme ”olemmeko käyneet tuolla?” useaan otteeseen kun päädyimme keskikäytävälle. Lisäksi näiden isompien tilojen välissä oli hassuja kolosia, jonne oli tiputeltu milloin mitäkin. Vähän häiritsevää, jos ja kun piti etsiä tietty ständi, jolle oli pakko päästä.

2) Tilassa oli mukavasti jaoteltu samantyyliset jutut samoihin tiloihin. Paitsi silloin kuin ei. Keskikäytävällä oli sekaisin sitä ja tätä ja olisin ainakin itse kaivannut selkeyttä asialle: korut yhteen tilaan (mikä olikin lähes onnistunut, koruvalmistajia taisi vaan olla aika paljon), pukuliikkeet toiseen, koristelu yhteen jne. Nytkin homma suurimmalta osin toimi oikein hyvin, mutta keskikäytävä oli kyllä sellainen sekamelska että vähän hirvitti. Tosin tässä tilanteessa tapahtumanjärjestäjä sisälläni nostaa päätään ja nillittää selkeydestä, joten tämä ei välttämättä vastaa suurimman osan mielipidettä.

3) Narikat. Heti lippujen tarkistuksen jälkeen oleva narikka on jees, mutta se tuppaa ruuhkauttamaan sen pienen tilan mikä sille on varattu. Paljon ihmisiä, aulassa soittava bilebändi ja kuumuus ei ole hyvä yhdistelmä. Ja toinen, sivummalla oleva, narikka oli ihan tyhjillään kun sinne vein oman takkini. Joten toisaalta win-win minulle ja takilleni, mutta se ruuhkautuminen on vältettävissä. Lisäksi en tiedä mikä tilanne oli kun alkuryysis loppui ja kun loppuryysis alkoi. Me tulimme paikalle vähän kello kymmenen jälkeen, joten se saattoi olla osavaikuttajana ruuhkautumiseen. Onneksi narikoissa oli riittävästi henkilökuntaa joten ehdottomat propsit siitä. 

4) Ilmainen bussikuljetus keskustasta Wanhaan Satamaan. Jes, jes ja jes! Ihan huippu juttu. 

5) Esitteiden määrä on kyllä jotain eeppistä. Kun lähdimme kaason kanssa poispäin tapahtumasta huomasin että minulla on yksi kokonainen iso paperikassi täynnä erilaisia esitteitä. Sulhanen kiittää kun näkee mitä kaikkea olen tuonut mukanani. Näihin on kyllä ihan loistava palata kunhan ensin toivun lauantai-illan hippojen väsymyksestä.

Bonuksena kävimme messujen jälkeen Lovebirds-liikeessä, joka on käytettyjen morsiuspukujen liike. Täällä kohtasin jotain, mitä en ollut ollenkaan ajatellut että voisin laittaa hääpäivänäni päälle: olkaimettoman hääpuvun. Olen aina ajatellut että isorintaisena naisena minun on saatava rintaliivit päälleni juhlapäivänä ja se vaatii taas olkaimet tai hihat mekolta. Mutta tämä mekko mullisti käsitykseni, sillä tiukka nyöritys ja tarpeeksi ylhäälle tulevat kupit antoivat luiden kanssa niin mahdottoman hyvän tuen että huomasin ajattelevani mahdollisuuttaa jossa käyttäisinkin olkaimetonta pukua häissäni. Olo oli itsevarma eikä tuntunut siltä kuin voisin antaa vieraille vahingossa striptease-esityksen kesken hääjuhlan. 

Seuraavaksi täytyy kyllä suunnata Tampereen messuille, luulen että sieltä saa enemmän irti nimenomaan Hämeenlinnassa järjestettäviin häihin. Moni esittelijöistä oli orientoitunut nimenomaan siihen että tulevat morsiot ovat pk-seudulta, mikä oli hieman harmi. Mutta kyllä tästä jäi niin paljon kaikkea hyvää ja mielenkiintoista käteen, että vähän harmittaa ettei näitä messuja järjestetä useammin.