Nyt se on valmis! Puku nimittäin.

Kävimme äitin kanssa eilen iltapäivällä sovittamassa pukua ompelijan luona. Luulin vielä sovitukseen mennessäni että pukuun tehdään vielä muutamat korjaukset ja sitten se jää liikkeeseen odottamaan päivää kun kaaso hakee sen mukaansa. Yllätys olikin suuri kun minulle kerrottiin että voimme ottaa puvun mukaan vaikka heti jos haluamme. Äiti oli onneksi autolla liikenteessä ja lupasi ripustaa puvun kotikotona työhuoneeseen (jonne T:lle tuli välitön tilapäinen porttikielto) ja tuoda sen mukanaan häitä edeltävänä perjantaina. 

Ja se puku. Ihan en alkanut itkemään kun käännyin ja näin puvun peilistä ensi kertaa mutta ei se kaukana ollut. Myös ompelijan silmät taisivat hieman kostua kun katselin tunnekuohuani. Jossain vaiheessa kun sain käsipeilin ja näin puvun takaa tajusin täriseväni kauttaaltaan. Hymy ei pysynyt millään pois kasvoilta kun tutkin kaikkia ihania osia puvussani. Viimeisetkin jutut mitä olin toivonut olivat nyt puvussa ja en voisi olla tyytyväisempi. Puku täyttää odotukseni ja menee vielä niiden ylikin. Ja mikä parasta, se tuntuu mukavalta päällä eikä ole ollenkaan sellainen olo että se lähtisi kesken päivää valumaan mihinkään.

Nyt täytyy jotenkin kestää 50 päivää jotta pääsen laittamaan puvun jälleen päälleni 🙂