T minus 185 – Asia josta ei saa puhua

Epävarmuus.

Epävarmuus häitä kohtaan, epävarmuus pukua kohtaan, epävarmuus juhlia kohtaan, epävarmuus vihkimistä kohtaan. Oikeastaan epävarmuus kaiken suhteen. Monessakaan blogissa ei olla käsitelty aihetta mikä minua kummastuttaa. Olenko muka ainoa morsian joka tuntee epävarmuutta häitä ja hääjuhlaa kohtaan? Teenkö nyt oikein, onko tämä se mitä todella haluan?

En epäile rakkauttani tai sitä että ihminen jonka olen viereeni valinnut, on se oikea. Mutta onko se kaiken tämän säädön ja väännön arvoista? Välillä nimittäin tuntuu siltä että olen ainoa joka näitä häitä suunnittelee ja joka näitä edes jollain tasolla odottaa. Hyvin suurella todennäköisyydellä tilanne on vain oman pääni sisällä, mutta tuntuu että kun olen aikaisemmin ollut mukana järjestämässä jonkun muun hääjuhlaa, on asioita käsitelty suurella innolla ja oikeastaan mistään muusta ei ole puhuttu. Nyt omien häiden kohdalla tuntemus on ihan toinen ja pahimmillaan tuntuu siltä ettei ketään kiinnosta. Tai sitten niin että jonkun päätöksen tehdessäni se tyrmätään muiden puolesta. Se saa olon tuntumaan todella epävarmalta. Pidänkö pääni, loukkaanko jotakuta tällä päätöksellä, onko tämä kuitenkin se väärä päätös? Pyörittelen kysymyksiä mielessäni ja pohdin asioita murehtimiseen asti. En haluaisi tuntea epävarmuutta päätöksiäni kohtaan, saatikka häitäni kohtaan. Mutta tasaisin väliajoin se peikko nostaa päätään.