T minus 329 – Sukunimi

Minulta on muutamaan kertaan kysytty että otanko T:n sukunimen, pidänkö omani vai otanko yhdistelmänimen. Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt tätä mielessäni, mutta en ole päässyt oikeastaan mihinkään ratkaisuun. Tai no, yhden kolmesta olen onnistunut rajaamaan pois nimimietinnästä, nimittäin yhdistelmänimen. 

Oma sukunimeni on ”nen”-loppuinen ja se tulisi yhdistelmänimessä ensimmäisenä (yhdistelmänimen ottaja pitää tyttönimensä/poikanimensä ensimmäisenä ja toisen osapuolen nimi tulee jälkimmäisenä) joten se kuulostaisi hieman hassulta, varsinkin kun T:n sukunimi ei ole nen-päätteinen. Toisin päin se ehkä kuulostaisi järkevämmältä, mutta kun niin ei saa tehdä. Lisäksi oma sukunimeni on kohtuullisen pitkä, joten yhdistelmänimestä tulisi vieläkin pidempi. Joten se siitä vaihtoehdosta.

Jos pidän oman nimeni, minun ei tarvitsisi uusia passia, ajokorttia, käyntikortteja, bonus- ja muita kortteja eikä tarvitsisi ilmoittaa noin miljoonaan eri paikkaan (kuntosali ynnä muut) nimenmuutoksesta. Lisäksi ei tarvitsisi vaihtaa sähköpostiosotteita (joita niitäkin on noin miljoona) ja yrittää muistaa paikkoja jonne olen nimeni onnistunut tunkemaan. Mutta jos pidän oman nimeni, meillä ei ole yhteistä sukunimeä. Mahdolliset tulevat lapset saavat isän sukunimen ja äidillä on silloin eri sukunimi. Tulemme olemaan aina Rouva X ja Herra Y, emme Rouva ja Herra Y. Mutta sitten taas T:n sukunimi ja oma nimeni kuulostavat hassuilta yhdessä, mutta toisaalta sekin lienee tottumiskysymys. 

Joten, oma nimi vai toisen nimi? Kas siinä pulma.