T minus 335 – Pitopalvelun metsästyksestä

Kävimme tänään T:n, vanhempieni ja tulevien appivanhempien kanssa testaamassa erästä pitopalveluyritystä. 

Ensioletus tietysti on se, että kun siitä kirjoitan, niin homma on saletisti natsaa ja paperit on allekirjoitettu. No ei se ihan niin mennyt. Vaan oikeastaan lopputulos oli täysin toisenlainen. Meille tarjoiltiin ruokaa, joka oli vain ”ihan ok”. Ruuassa ei ollut mitään vikaa mutta ei myöskään mitään erityisen hyvää. Mitään ei oikeastaan jäänyt ruuasta mieleen eikä vahvoja makuja hirveästi koettu. Vahvat maut (tulisuus/mausteisuus/kirpeys/jne) on tietysti aika vaikea toteuttaa tuollaisessa yleisessä tarjoilussa jossa ruuan pitää sopia kaikille. 

Pöytäseurueemme nautti kyllä ruuasta mutta ei niin paljon että juuri tämä paikka olisi ollut meille se oikea. Mikä sinällään oli harmi, koska odotukset olivat korkealla sillä pitopalvelua aikaisemmin käyttäneet ovat kehuneet ruokia erinomaisiksi ja mainioksi. Ja ehkä siinä olikin se vika, odotin liikaa ruualta koska sitä oli kehuttu minulle niin paljon. 

Mutta pari asiaa jäi ruokailusta mieleen mitä mekin aiomme häissä noudattaa:

– Ruokien merkkaus. Nyt oli käynyt niin ettei ruokia ollut merkattu mitenkään ja pariin kertaan joutui hieman arvuuttelemaan että mitä missäkin ruuassa oli. Edes joku listaus siitä mitä ruokia on tarjolla niin olisi plussaa. 

– Allergisoivien aineiden merkkaus. Tämä oli kyllä tehty ja tätä tullaan myös meillä noudattamaan. 

– Kakku tilataan ehdottomasti konditoriasta tai leipomosta jossa ollaan keskitytty nimenomaan tämänkaltaisiin tuotteisiin. Jälkiruokakakku oli kyllä lounaan suurin pettymys. 

Eli metsästys jatkuu.