T minus 397 – Tapahtumarikas viikonloppu
Viikonloppu alkoi lauantaiaamuna hyvänä sillä päiväksi oli luvassa jos jonkinlaista ohjelmaa. Ensin pääsin vihdoinkin käyttämään lahjakortin kauneushoitoon (mitä on tullut pantattua marraskuusta lähtien kun sain sen ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi). Puolitoista tuntia hemmottelua, johon kuului kosteuttava kasvohoito sekä jalkojen virkistävä hieronta. Hoitola oli Artemis Day Spa Hämeenlinnassa ja minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa paikasta. Tila oli miellyttävä ja hoitaja erittäin asiantunteva. Ja se hoito! Pitäisi muistaa käydä hoitamassa tätä ihoa useammin, sillä iho tuntui ja näytti niin hyvinvoivalta hoidon jälkeen että ihan hävettää myöntää kuinka kauan edellisestä hoidosta onkaan. Ja ihan harmitti laittaa sukat ja kengät takaisin jalkaan, varsinkin kun tiesi että päivällä on luvassa kävelyä ja paljon. Nimittäin heti kun hoidosta pääsin, T nappasi auton alleen ja hurautimme Tampereelle jossa suuntana oli Tamperetalo ja vuoden toiset häämessut (tästä erillinen raportti myöhemmin). Messuilta selvittiin hengissä ja saatiin sieltä muutamia ihan käyttökelpoisia ideoita meidänkin päivään. Ja tuli nähtyä paljon T:n työhön liittyviä tuttuja. Mene tapahtumatuottajan kanssa naimisiin…
Illan vietimme T:n työpaikalla (joo, ollaan kummallisia ihmisiä ja vietetään vapaa-aikaamme työpaikalla) valotiskin ohjelmointia treenaten . Ensi viikonloppuna on luvassa tapahtuma Lahdessa, jossa molemmat toimimme valoteknikkoina. Tai ainakin toinen meistä toimii sillä tämä tyttö lähinnä leikkii valoteknikkoa. Totesinkin illalla etten ole yli puoleen vuoteen tiskiin koskenut joten pieni etukäteistreeni ennen varsinaista show’ta tekee hyvää. Ei se onneksi ihan metsään mennyt, tosin suurin kiitos kuuluu T:lle ja kärsivälle opetukselle. Muutama tunti vierähti nopeasti siinä treenaillessa mutta onpahan nyt hieman varmempi fiilis perjantain suhteen kun pitäisi oikeasti osata tehdä jotain. Kun ajeltiin kohti kotia niin kaikki tuntui todella hyvältä ja onnelliselta.
Ja sitten kävi näin:
Heräsin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä aivan järjettömiin vatsakipuihin. Minulla on todettu sappikiviä joten oletin että kivut liittyvät niihin ja hipsin lääkekaapille. Jostain syystä ensimmäinen tabletti ei vaikuttanut ja otin toisen. Yleensä näissä lääkkeissä on noin puolen tunnin vaikutusaika, mutta nyt kesti lähemmäs puolitoista tuntia ennekuin pystyin palaamaan makuuasentoon ja nukahtamaan. Helpotus oli kuitenkin vain lyhytaikaista, sillä tunnin kuluttua heräsin uudelleen samoihin kipuihin. Tässä vaiheessa mietin lääkäriin lähtöä mutta todettiin T:n kanssa että minun kannattaa ottaa vielä yksi tabletti ja jos se ei auta, niin sitten lähdetään. Muuten hyvä suunnitelma, mutta sitten jouduin halailemaan vessanpönttöä pariinkin otteeseen. Eli ensiapuun mars.
Sairaalassa sain yllättävän nopeasti petipaikan (olen tottunut Espoossa asuessani siihen että Jorvissa saa jonottaa jopa tunteja) ja minua tultiin tökkimään jos jonkinlaisilla laitteilla. Otettiin sydänkuva, verenpaine ja verikokeet. Kun verikokeista ei selvinnyt mitään pahempaa sain kanyylin käteen ja lääkettä nestemäisestä suoraan suoneen. Vasta silloin alkoivat kivut helpottamaan. Kahdeksan aikoihin sunnuntai-aamuna lähettivät minut takaisin kotiin nukkumaan ja nyt kädessä on muistona mustelma verikokeista ja kanyylista.
Että sellainen vuoristorataviikonloppu.