Kello on kohta neljä iltapäivällä ja sä lähit yöllä kolmen aikoihin viemään piriä jollekkin – mutta et oo vieläkään kotona. Sun lupaukset ei koskaan pidä, älä sano mulle että tuut kohta takas kun tiedän, että menee ainakin päivä. Onko mun seura niin kamalaa? Tämä asunto on kamala eikä täällä huvittais olla yhtään. Silti sä jätät mut aina tänne loukkuun yksin. Mikset ota mua sun mukaan.

Mä vaan haluaisin että sä oisit mun vieressä. Mä soitin sulle ja sun kaveri vastas puhelimeen ja sano, että sä nukut sohvalla eikä sua saa hereille. Mä oisin halunnu sut mun viereen nukkumaan.

Alan vaan taas miettiä sitä, että sun teot todistaa vähän sitä, etten mä merkitse sulle yhtään mitään. Niinhän se menee – ei sanat vaan teot. Mä oisin sun pyynnöstä tulllu kotiin heti ku mahdollista. Mutta sä et tee samoin mulle ja se loukkaa mua. Koko yö oli taas yhtä helvettiä, monen tunnin kestoinen paniikkikohtaus että mitä helvettiä. Muhun sattuu ja sua ei taida kiinnostaa.

Tämä pirin vetäminen pitäs lopettaa. Mä oon niin kyllästyny tähän douppitouhuun ja haluaisin kokonaan pois. Mulla ei oo enää kavereita koska en halua olla käyttäjän kaveri, sitäpaitsi joka ikinen niistä iskee vaan puukon selkään ja mä oon siihen ihan vitun loppu. Hävetkää. En ikinä olis uskonu tietyistä ihmisistä ja muutenkin – ihmiset on pahoja toisilleen. Mä olen yrittäny aina elää niin, että kaikilla on hyvä olla. Siks en tajua tätä selkään puukottamista. Mä isken seuraavaks puukon rintaan.

Mua ahdistaa ja sä et vastaa puhelimeen. Vittu jos sulla on joku toinen kainalossa ni mä tapan. Mä toivon ja uskon kuitenkin loppupeleissä suhun ja en halua uskoa että sä koskaan tekisit mulle oikeasti tollasta.

ethän.

On tiistai. Koko viikonloppu meni taas silmänräpäyksessä ohi virtaa vedetessä. Ei edes pitäisi enää vetää yhtään amfea mutta en osaa kieltäytyä kun sitä tarjotaan. Viikonloppuna kävin ekaa kertaa baarissa pariin vuoteen en ole kuppiloissa istunut, nyt olin yhtäkkiä Turun ainoassa homobaarissa sopimassa naksukauppoja. Naksujakaan en ole moneen vuoteen syönyt. Myyjä vielä varotti ottaa iisisti niitten kanssa kun ovat aika mämmipohjasia.

Kai sitä sit ihan iisisti vedettiin koko viikonloppu mutta mä en ollut sun kanssa – mä en oikeen tiedä mitä ees tapahtui sen tarkemmin. Mä en saanu sanoa sulle edes heippa rakkaani.

Missä sä oikeen mahdat olla ja ootko kunnossa, oonko mä sun mielessä – hyvällä vai pahalla? Toivon että sulla on kaikki ok.Jotenki pelottaa ajatella etten mä näe sua enää koskaan.

Viime päivien tapahtumat on pelkkää sumua mun päässä:

• Sä menit sitten pilaamaan myyntipirit jatkamalla ne ihan myyntikelvottomaksi. Etkä edes tunnustanut vaan piti järkkää kunnon show missä kaikki me istuttiin ringissä syyttämässä toisiamme vaikka kaikki tiedettiin koko ajan että sä oot syyllinen.
• Sut hakattiin ja mut hakattiin meidän omassa kodissa enkä mä ees tiedä miksi. Kaksi idioottia oli kiivennyt tikapuilla parvekkeelle ja tullut parvekkeen ovesta sisälle. En ees tiedä miksi oli tänne pakko päästä.
• Multa varastettiin telkkari, macbook, kotiteatteri yms ja oon niin pettynyt taas ihmisiin. Vitun rotat. Tuskin tuun saamaan taaskaan mitään koskaan takaisin.
• Sun itsetunto ei jostain syystä vaan kestä sitä että sua torutaan tekemistäs virheistä, oot luonu jonkun kuvan kaikille että sä oot aina paras ihan kaikessa. Mä oon rakas yrittäny sulle sanoa että on ihan ok epäonnistua tai olla osaamatta jotain. Siks kaikilla ihmisillä on se oma lahja eli taito johonkin, toinen osaa taitoluistella pelottomasti kun mä esim pelkään kuollaksenk astua jäälle ja se taitoluistelija ei osaa ottaa yhtäkään hienoa kuvaa ees vahingossa.

Missä välissä sä päätit että sä hirtät ittes? Mitä vittua sun päässä oikeen liikkui tai miksi vitussa yritit hirttää ittesi? Oon ihan varma että halusit tass vaan rankasti vittuilla mulle. Mutta mä oon ihan kauhuissani vieläkin siitä että mitä jos mä olisin löytänyt sut kuolleena tullessani kotiin. Miksi kukaan haluaisi oman rakkaan näkevän  että oma elämäni rakkaus roikkuu narun jatkeena meidän yhteisessä makuuhuoneessa. Oikeasti mä en halua edes ajatella sitä. Mä oon niin helvetin järkyttynyt ja surullinen ja kaikkea muuta ja haluaisin vaan olla olematta.

Ainoa hyvä asia siinä että ne paskapäät murtautu meille parvekkeen kautta oli se että ne pelasti sut. Ne katkas narun ku sä olit kuulemma tajuton. Ne pelasti sun ja mun hengen mutta silti tuhosivat samalla kaiken.

No rakas sä aina sanoit että ainoastaan kuolema meidät erottaa.