Lumipotkulautailua

Ostettiin teineille joululahjaksi lumipotkulaudat ja jouduttiin kiertämään aika useassa liikkeessä ennenkuin löytyi laudat, joiden painonsieto oli

100kg (kuva pt-prostore.fi). Ja ei, ei ole teinit pullean puoleisia vaan painorajan takana oli hangille hinkuva isähenkilö ja kyllähän ne minuakin kiehtoivat. Se hiihtäminen kun ei oikein luonnistu, niin tuossa vempeleessä on ohjaustanko, jonka luotan pitävän tasapainon vähän helpommalla.

Pakkasta on riittänyt reilut 20 astetta eikä teineillä ole isompi kiire ollut pihalle, mutta eilen illalla en enää jaksanut odottaa omatoimista innostumista vaan revin molemmat huoneistaan ja ilmoitin, että nyt lähdetään koko PERHE ulos. Ja testetaan ne potkulaudat, jotka isähenkilö oli jo jalkapallomatseja tuijottaessaan olohuoneen lattialla koonnut valmiiksi.

MAHTAVA vempain! Vedettiin autiota katua eestaas vuoronperään ja kisattiin kuka lujimpaa pääsee – TeiniHippi oli suvereeni joka lähdössä ja tuntui kuin kiinnikasvaneen laitteeseen: saimme ihailla hienoja käännöksiä ja julmia jarrutuksia eikä hänelle pärjännyt nopeuskisassakaan kukaan.
Lumipotkulauta oli säädettävissä jopa reilut 190 senttiselle mukavaksi puhumattakaan meistä vajaa 180 senttisistä, ei siis selkä kipeytynyt väärän asennon takia.

Tänä aamuna herätessä sai huomata että jos selkä säilyi rasituksettan niin PERSE kipeytyi! Eihän sitä siinä potkimisen riemussa älynnyt, että harvemmin on tullut käytettyä rungostaan noita lihaksia, millä potkuliikettä aktivoidaan…