Mustalaisäidin kehtolaulu

(kuva @like.fi)

Odotin innolla Björkin viimeisintä kirjaa lainattavaksi. Aihe kiinnosti etukäteen todella paljon, koska romani/mustalaiskulttuuri on varsin vähän käsitelty ainakin viihdekirjallisuudessa.

Mutta.

Kolmen romaninaisen elämän kuvaus jäi ulkokultaiseksi ja ohueksi. Yleissävy oli surullinen ja vaikka toivonpilkahduksiakin välähteli jäi päälimäiseksi naisen elämän pohjaton toivottomuus. Mies tulee ja tekee raskaaksi ja that´s it. Loppu on yhtä uhrautumista, raatamista ja vaikka miten yrittäisi niin p*ska jää käteen kuitenkin. Onko romaninaisen onni aina tuomittu harhaksi? Miksi toive, halu ja tahto paremmasta ei voisi muuttaa kohtaloa?

Björkin teksti ei draamasta huolimatta vakuuttanut tällä kertaa. Pistää miettimään, josko kirja on kirjoitettu täysin ”omasta päästä” vai onko pohjalla todellista kontaktia romaneihin.