Pienen auton ratissa

Minä olen hyvä kuski.
Kyllä, näin itseriittoisen omahyväisesti voin todeta ilman pienintäkään epäröinnin värinää äänessäni. Ajan yhtä luontevasti pienillä cityautoilla kuin 7.5 metrisellä asuntoautolla. Pystyn jopa peruuttamalla parkkeeraamaankin! (WOW) Huonoa ajotavassani on pieni huolettomuus nopeuksien suhteen, sinne ylinopeuden puolelle lähinnä…
Opetin tyttäreni ajamaan viime syksynä ja kortin neitonen saikin heti ensimmäisellä tutkintoajolla, joten osaan siis opettaakin! Tässä on turha heittää kehiin vanhaa sananlaskua siitä että ne ketkä ei osaa tehdä, alkavat opettamaan – minä osaan.
Että näin.

Ajan usemmiten tuunaamallani Fiat Pandalla, auto on toki pieni ja ehkä vähän hassun näköinenkin, mutta moottoripuoli on kunnossa ja vääntöä riittää senverran, että edes moottoritiellä ei se vauhdin puolesta jalkoihin jää.

Paitsi että tietyntyyppisten kuskien on vain aivan totaalisen pakko lähteä ohittamaan oli sitten hyvä ohituspaikka tai ei. Mitä mielipuolisemmista ohituksista olen saanut tienpäällä nauttia ja henkeäsalpaavia läheltä-piti-tilanteita kauhistua!
Entäpä jos itse lähden ohittamaan 100:n alueella 80 köröttelevää Bemarimersuaudikuskia, on ohitettavan aivan pakko alkaa kiihdyttämään vauhtiaan, kun näkee minkälainen tirppa julkeaa ohitusta tekemään lähteä. Ja jos vaaratilanne sitten on pakottanut minut palaaman  peesaajaksi niin hetken päästä on Bemarimersuaudikuski taas laskenut nopeutensa hiihtelyvauhdiksi.

Näitä tilanteita tulee todella harvoin eteen, jos allani on Picassomme tai isäni Quashqai , joten  en voi muuta kuin päätellä juuri kulkimeni koon olevan se aktivoiva tekijä näille kuvaamilleni maanteiden ritareille.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Loppuun pieni tarina festarimatkalta: ystävälläni oli tuunattu vanha kupla, johon hän oli asentanut V6-moottorin ja kun taistojen taipaleen jälkeen auto viimeinkin hyväksyttiin katsastuksessa lähdimme sillä kaveriporukalle kohti toisella puolen Suomea järjestettäviä rockfestivaaleja…ajelimme rauhallisesti kohti  Länsi-Suomea ja kyllä – meidät ohitettiin joka paikassa vaikka kuinka ajoimme rajoitusten mukaan (tai ehkä vähän ylinopeuttakin).
Ties monennenko älyttömän ohituksen koettuamme nosti pikkupiru sarvensa ja alkoi kutitella kaasujalkaa: kun seuraava Bma-kuski lähti 100 alueella turhanpäiväiseen ego-ohitukseensa antoi kuskimme Veekuutoselle kierroksia ja pädäm ”katosimme salaman lailla horisonttiin”. 
Lapsellista – kyllä. Hauskaa – KYLLÄ!

Päivän biisi: Sami Babitzin: Bensaa suonissa!