Alavireistä matkan odotusta

(kuva wien.info)

Viiden päivän päästä hyppään koneeseen ja suuntaan kohti vuosittaista kaupunkilomaani parhaan ystävättäreni kanssa. Tänään on fiilis vain sellainen, että tulen raahautumaan koneeseen, koska olo on niin vetämätön. Olisi nyt iskenyt kunnolla tämä tauti päälle, niin olisin ehtinyt sairastaa sen pois ennen ensi viikonloppua. Tämä tahmea ja vetämätön olo ei ole mistään kotoisin ja pahimmassa tapauksessa jatkuu ja jatkuu. Krääh!

Yleensä viikko ennen lähtöä olen intopinkeänä selannut netistä kohdekaupungin antia ja hekumoinut etukäteen monen päivän rennosta kiertelystä, hyvistä ravintoloista ja varsinkin mahtavasta, samanhenkisestä seurasta. Nyt ei jaksa innostua mistään.
Ennen tauti-iskua ehdin kyllä jo rastia karttaan pari kohdetta – maailmapyörässä olisi hauska käydä fiilistelemässä  The Third Mand-leffan tuntoja ja Belvederessä tahtoisin ihailla Klimtin & Kokoschkan töitä sekä Cafe Sacherissa käydä maistamassa sen nimikkokakkua, ihan niinkuin jokainen perusturisti 😉

Varpaat ja sormet ristissä, sinkkiä, c-vitamiinia ja valkosipulia napsien toivon uskon kuntoni kohenevan niin, että ensi perjantaina koneen laskeutuessa Wieniin olen täydessä ”turnauskunnossa” ja pystyn nauttimaan kaupungin tarjonnasta sataprosenttisesti.