Mä oon mikä oon.
Olen 51-vuotias. So what?
Kuka sanoo minkälainen minun on oltava? Moni kyllä yrittää, uskokaa pois, mutta paskat heistä – minusta päätän vain ja ainoastaan minä.
Aion edelleenkin pukea päälleni sellaiset vaatteet, joissa viihdyn ja jotka miellytävän minun silmääni. Puen ylleni minihameen, jos siltä tuntuu, vaikka saan lukea, ettei yli kolmevitosen pitäisi minihametta pukea. Mutta kun minulla sattuu olemaan h-vetin hyvännäköiset sääret, niin miksi ne peittäisin?
Värjään ja leikkaan hiukseni juuri niinkuin minä haluan. Se ovatko esim. sateenkaarivärjätyt hiukset mauttomat, ei liity milläänlailla siihen, minkä ikäisen ihmisen päässä ne loistavat. Voin antaa (”keski-iässä ohentuvien”) hiusteni liehua puoliselässä, jos itseäni ne miellyttävät. Hiirenhäntäkään ei katso ajokortista syntymävuotta – ohuet hiukset ovat ohuet oli ikä mikä hyvänsä.
En pyri meikillä tai jumalattoman kallilla ihonhoitotuotteilla ylläpitämään ikuisen rypyttömyyden illuusiota. Ryppyjä tulee jos tulee, eikä niissä ole mitään hävettävää. Jos alle kolmekymppisenä minulle tyrkytetyt voiteet (”sopiva aika aloittaa voiteen käyttö on viimeisten vuosien aikana ennen kolmeakymmentä ikävuotta”) olivat mielestäni rahantuhlausta silloin, niin kuinka ihmeessä pistäisin euroni niihin nyt? Käytän nekin sataset mieluumin vaikka viikonloppulomaan. Ryppyni tykkäävät reissaamisesta.
Käyn keikoilla ja baarissa kuuntelemassa musiikkia, tanssimassa ja muuten vain heilumassa. Ja ne keikat eivät ole Souvareiden, Neljän Suoran tai jonkun tangokuninkaallisen keikkoja. En tanssi humppaa, valssia ja tangoa. Eikä autossani soi iskelmäradio.
Hallitsen tietotekniikan ja olen sielultani niin ilkeä, että saatan jopa asiakseni nolata parikymppiset ääliöt, jotka isottelevat osaamisiaan ja päivittelevät, kuinka nelikymppiset eivät osaa tehdä sitä tai tätä, edes käyttää älypuhelinta. Kädettömyys teknisten laitteiden tai tietotekniikan kanssa ei liity ikävuosiin vaan harrastuneisuuteen – esim. 75-vuotias isäni käyttää niin tietokonetta kuin älypuhelintakin päivittäin ja on innoissaan kaikesta niihin liittyvästä.
Kukkahattutäteilen silloin, kun koen siihen olevan aihetta, mutta sitäkin olen tehnyt jo teini-ikäisestä. Arvostelen ääliöitä ja idioottimaisesti käyttäytyviä ihmisiä, olivat he minkä ikäisiä hyvänsä, en pelkästään itseäni nuorempia. En siis itsekään halua olla arvosteltuna vain siksi, että olen viisikymppinen.
Innostun uusista (ja päättömistäkin) asioista päivittäin.
Rrrakastan kiikkua niin lujaa kuin mahdollista ja kurkottaa taivaaseen.
Osaan tehdä hienoja hiekkalinnoja ja pystyn kuvittelemaan krokotiileja lähipuron syvyyksiin.
Puolustan kiihkeästi mielipiteitäni ja vaahtoan joskus tuntikausia aivan turhanpäiväisyyksistä.
Tykkään naku-uinneista suihkulähteissä ja nakujaloin kotiinkävelystä kesäöinä.
Toisaalta voin heittäytyä myös tyylikkääksi ja hillityksi uranaiseksi, joka hallitsee jargonin usealta eri alalta.
Pystyn vetämään kokouksen tai koulutustilaisuuden ja pitämään isonkin ryhmän aisoissa.
Osaan laatia vetoomuksia, raportteja, koulutusohjeita ja myös esittää ne selkeäsanaisesti ja varmasti.
Kaikki tämä siksi että olen minä, ihan riippumatta siitä minkä ikäinen olen.
Kieltäydyn olemasta Viisikymppinen sitä tai Viisikymppinen tätä.
Kieltäydyn tekemästä asioita jollakin tietyllä tavalla siksi että olen Viisikymppinen.
Kieltäydyn olemaan tekemättä jotain asioita siksi että olen Viisikymppinen.
Minä teen, elän, olen ja ajattelen asioita omalla tavallani siksi että minä olen Minä.
ANTAKAA MINUN OLLA!