Alkukesän kirjakooste
Alkukesä on ollut sateinen ja kolea, joten kirjoja on tullut luettua urakalla. Osa opuksista on ollut niin höttöä, etten viitsi niitä edes ylöskirjata, mutta tässä muutama, joiden lukeminen ei ihan vaahtokarkiksi aivoja muuttanut.
Jussi Valtonen : He Eivät Tiedä Mitä Tekevät
Finlandiapalkittu kirjajärkäle oli yllättävän hankala luettava ja osaltaan siksi pidinkin siitä. Teosta ei voinut lukaista pikku pätkissä ohimennen, vaan se asetti paikoilleen ja keskittymään kunnolla. Tapahtumat sijoittuivat ehkä hieman tietoisen trendikkääseen maailmantilanteeseen ûberälylaitteineen, eläinkokeineen ja geenitutkimuksineen, mutta ainakin itse upposin enemmänkin päähenkilöiden elämän valintoihin, kaipuuseen ja sen hakemiseen, mitä sydän/sisin kaipaa.
Tarinassa on vähän kaikkea paljon, ehkä liikaakin, koska osa asioista jää kellumaan hieman merkityksettömänä kaiken sekaan.
Itseäni ärsytti taas ennalta-arvattava elokuvamainen loppu.
Audrey Niffennegger: Hänen Varjonsa tarina
Aikamatkustan Vaimolla minusta ikuisen fanin saaneen Niffenneggerin kirja Hänen Varjonsa tarina oli hykerryttän ihana, vähän vanhanaikainen kauhurakkaustarina!
Tämäkin kirja on ”järkälemäinen”, mutta vain sivumäärältään – teksti on helppolukuista ja ei vaadi muistikarttojen piirtämistä kaikkien langanpäiden käsissä pitämiseksi.
Päähenkilöinä kirjassa ovat peilikuvakaksoset, joiden äiti riitaantui oman kaksosensa kanssa kauan sitten. Kun kaukainen täti testamenttaa kuollessaan kotinsa siskonsa tyttärille, mutta ei suostukaan itse poistumaan asunnosta alkaa mielikuvituksellinen tapahtumaketju.
Vanhoja salaisuuksia, romantiikkaa ja ouja-lauta…
Lena Andersson: Vailla Henkilökohtaista Vastuuta
Ester oli niin raivostuttava naishahmo, että tämä opus lensi kerran jos toisenkin seinään.
JÄTÄ SE JÄTÄ SE JÄTÄ SE!!!
Veera Vaahtera: Sattumalta Sinun
Aivot narikkaan, aurinkoöljyä pintaan ja lepotuoliin laiturille. Pullo kylmää siideriä kädenulottuville.
Jonas Joelson: Tabula Rasa
Jos Vaahteran genre on chick litt niin kenties Joelson edustaa sitten Lad lit-genreä? Kerronta on säkenöivää, humoristista ja vauhdikasta, Joelsonin copywriter-tausta näkyy tekstin nasevuudessa ja kenties myös siinä että esikoisteos sijoittuu mainosmaailmaan?
Vaikka kirjan nimi antaisi olettaa jotain syvällistäkin, niin forget it – nauti menosta ja meiningistä etsimättä mitään sen syvempää.
Nautittava lukukokemus.
Iida Rauma: Katoamisten Kirja
Rankka ja pessimistinenkin kuvaus parikymppisen päähenkilön angstisesta elämästä. Isä on kadonnut konkreettisesti, äiti on kadonnut psyykkiseen sairauteen ja oma elämänilo/halu vuosien takaiseen ystävättären itsemurhaan.
Kerronta on rujoa, mutta ei rumaa, yhteneväisyyttä kirjailijan omaan elmämään pohtii hetkittäin.
Minne ja millä keinoin voikaan ihminen kadota? Itseltäänkin.
Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin Tapaan
Otin kirjaston hyllystä tämän kirjan kahdesta syystä: herkullisen pinkki kansikuva ja nimessä viittaus Jane Austeniin.
Kevyt ja viihdyttävä hömppä puolisojahdista, kysymykseen voittaako järki vai tunteet ei liene vaikea vastata?
Loistava kumppani auringonottoon rannalle.