Ikärasismia ja ientartuntaa

Minä tunnustan. Löysin itsestäni rasistin, mutta onneksi vain IKÄsellaisen.

Soittelin toissapäivänä omalle terveysasemalle, kun jostain syystä toinen puoli kasvoista oli todella kosketusarka ja minulla oli päänsärkyä + vähän etova olo. Eipähän sieltä iltapäivällä enää aikoja löytynyt, mutta sairaanhoitaja kehoitti menemään keskussairaalan päivystykseen, sen verran ”hälyttäviltä” oireet kuulostivat.

Minähän kuuliaisena menin ja ilmottauduttuani sekä triage-hoitajan kanssa juteltuani päädyin neuron odotushuoneeseen vuoroani odottelemaan labranimilaput kädessäni. Reilun tunnin odotettuani tuli hoitaja ja pyysi mukaansa: ”mennään tänne toiselle puolelle, josko ei olisi niin kova ruuhka”.
Päädyin ensiapuun päivystävän lääkärin eteiseen. Odottelin taas tunnin.

Viimein huoneesta X kurkisti pellavainen pää ja arasti kyseli sukunimelläni seuraavaa potilasta. Astelin huoneeseen ja herra Tohtori asettui tietokoneensa ääreen tuijottamaan näyttöä. Torjuin mieleeni hypänneet ajatukset herran nuoruudesta ja selvästi avuttomasta olemuksesta heti alkuunsa, mutta…

”sinulla jotain hammasvaivoja?”
Totesin, että eipä ole hammasvaivoja ollut viime aikoina, mutta että puolet naamasta kosketusarkana, päätä särkee ja oksettaa.

”avaatko suuta vähäsen, niin katsotaan niitä hampaita”
Täh? Mutta kun ei hampaissa ole mitään vikaa…

”no minä en nyt täällä kyllä mitään näe, mutta jospa varaisit ajan hammaslääkärille, niin hän voisi katsoa”
Joo, mutta kun ei ole hammas kipeä.

Tiukka tuijotus tietokoneen näyttöön. ”Oletko allerginen penisilliinille?”
En ole allerginen, mutta kun on tuo nivelpsorilääkitys, metotrexaatti ja sen kanssa ei voi penisilliiniä…
”metotrexaatti? mitä se on? Nivelpsori?

Herra Tohtori kumartuu syvemmälle näyttönsä tykö ja naputtelee GOOGLE.
”hmmm….joo..hmmm…”
”jotain niinku yhdistelmäjuttua voisi vaikka…hmmm…”
Napunapu ja GOOGLEsta paljastuu vaikka mitä kivaa!

Niin mulle on aikasemmin kirjoitettu tuota cefalexiniä sisältävää ja sit joskus lisänä metronidazolea…

Napunapu ja vielä tiukempi etukeno kohti näppäimistöä.

”joo siellä se nyt on resepti, sieltä voi käydä hakemassa, joo”
Ai e-resepti apteekissa? Mitä lääkettä ja miksi? Mikä tämä nyt on sitten?

”apteekissa joo, siellä on resepti joo. Käyt hakemassa ja syöt”

Niin, mutta mikä tässä naamassa nyt on? Mitä epäilet? Tartteeko noita antibiootteja, kun eihän tässä nyt
katottu edes tulehdusarvoja tai mitään? Mitä antibiootteja nyt kirjoitit?

Herra Tohtori räpeltää hetken päätettään, mutta ei saa sitä tulostamaan e-resepti-ilmoitusta, joten hetken pätkäiltyään hän repäisee palan pöydällä olevasta paperista ja kirjoittaa siihen käsin cefalex ja metronidazole.

”Jos ei parane niin sitten joo tulet uudestaan. Joo.” Herra Tohtori nousee honteloille jaloilleen ja kättelee minut. ”Näkemiin”

Että näin.

Kun sitten käyn lääkkeet apteekista, tuttu farmaseutti ihmettelee, miksi resepteissä ei ole lääkkeen nimeä vaan ainoastaan vaikuttava ainesosa. Ei tainnut GOOGLE kertoa ihan kaikkea…

Ja niin – selvisi se diagnoosikin sitten Kefalex-rasian kyljestä: poden IENTARTUNTAA.

PS: Kiva että tänne susirajallekin saadaan kesälääkäreitä ja ymmärän senkin, että he eivät valmiita tapauksia ole ja että harjoittelemalla myös lääkäriksi tullaan, mutta hei haloo! Kyllä heitä voisi edes perehdyttää käytettäviin järjestelmiin niin, että sieltä löytyisi tiedot lääkkeistä ja potilashistoriasta jne. Googlettaminen ei kauheasti vahvista uskoa lääkärin ammattitaitoon varsinkin jos se lääkäri on vielä olemukseltaan ja käytökseltäänkin kuin ylä-asteelainen Työssä Oppimisjaksolainen.

Ikärasisti ihan koska vaan –  mutta jos tämä ”tauti” ei näillä tropeilla tokene, niin menen kyllä yksityiselle, missä tiedän että vastaanottaja on jo ihan valmis lääkäri.