Sanoin pahasti

mutta olisin halunnut sanoa paljon pahemmin.

Tiedän, että olen äkkipikainen, paha suustani, itsepäinen, ilkeäkin. Mutta olen myös avoin, keskusteleva, ymmärtävä, anteeksiantava ja tuen sekä puolustan rakkaitani viimeiseen asti.
Jos se minun annetaan se tehdä.

Jos minut suljetaan täysin ulkopuolelle kaikesta poistumalla huoneesta, ohikatsomalla, vastaamattajättämisellä, vaikenemisella ja luotaantyöntämisellä, niin jossain vaiheessa tulee se piste, että en enää yritä kysellä mikä vaivaa, onko jotain sattunut ja voinko tehdä/sanoa jotain, ottaa syliin.

Jossain vaiheessa järjestelmällinen torjunta aiheuttaa vastareaktion ja minulla se on sanallinen. Kerron mitä tunnen ja miten koen toisen käytöksen itseeni vaikuttavan. En pyydä anteeksi ennen, jälkeen tai puhumisen aikana.

En ikinä pyydä anteeksi tunteitani, vaikka ne vastapuolen mielestä olisivatkin vääriä.