Ei taidettais päästä Avotakan esittelykodiksi

Muistan kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini ja pieteetillä sisustin ne kolmisenkymmentä neliötä. Jokaisella esineellä oli tarkoitus ja sen paikka mietitty hartaudella. Yhdistetyn kirja- ja astiahyllyn olin suunnitellut itse ja isäni tuttu puuseppä sen valmisti, myös sänky ja ruokapöytä syntyivät omien piirosten ja tutun puusepän yhteistyönä.
Värimaailma oli selkeän mustavalkoinen, mitään ”krääsää” tai kitschiin edes vienosti viittaavaa ei oven sisäpuolelle sallittu.

Entäpä nyt? Jostain muinaisesta sukuperinteestämme, geenikartan sokkeloista jossain vaiheessa aktivoitunut hamsterigeeni on kääntänyt sisustusideologiani täysin päinvastaiseksi.
Minimalistisuus, mitä se on?
Selkeys, kuka sitä tarvitsee?
Musta-valkoisuus? Eihän tässä helvetti ruumishuoneella asuta!

Tässäpä muutama herkkupala.

Voisi kuvitella, että viina-viini-olut maistuu tässä perheessä, kun näin tarosalle on lasit ripustettu, mutta totuus on se, että muualle eivät mahtuneet. Ja kyllähän nyt keski-ikäisellä elämän nautiskelijalla pitää olla omat lasinsa kaikille juomille!

Yksityiskohta leivinuunin päältä. Huomaa diskopallo! Ruoanlaittoa piristää kummasti kun laittaa musiikin soimaan ja pallon pyörimään.

Avainkattini, jonka sain ystävältäni hänen muutettuaan Irlantiin. Söpö kuin mikä.

Ai keräilenkö maatuskanukkeja? Mistä ihmeestä semmoista sait päähäsi kysyä? Tässä ehkä 1/8 osa kokoelmastani näitä pöhköyksiä, joista Nypykätkin laulavat (..venäjänmaa, toi lapsilleen vanhoja mummojaa, joiden sisällä on uusia mummoja, joiden sisällä on uusia muumojaaaaaa… kiva korvamato!

https://www.youtube.com/watch?v=VAquVL11ML4

 

Eikä tässä vielä kaikki! Mutta säästänpä silmiänne ja sieluanne tällä kertaa.

To be continued.