Anaalihuumoria?
Huumorillahan tämä on pakko vetää, mitäpä se angstaaminen muuta tekisi kuin lisää jännitystä ihan ylt´ympäriinsä kroppaa.
Sain siis kaksi pistosta botoxia peräsuoleeni eilen ja ainakin sisäinen kauneuteni on lisääntynyt huimasti.
Syy botoxin pistämiseen on tammikuisesta leikkauksesta asti jatkunut kiputila persauksissa, tarkemmin kuvailtuna (mielenkiintoista, eikö?) jatkuva paineen tunne, krampit ja inhottava kipristely peräsuolessa. Oireet keskittyivät selkeästi oikealle puolelle ja ”putkessa” todettiinkin pieni haavauma maaliskuussa. Haavaumaan sain Diltiazem-voidetta, joka helpotti oireita hiukkasen, haavauma lienee parantui voiteen tehostaman verenkierron ansioista.
Olin jo aiemmin uumoillut, että tammikuisessa leikkauksessa tapahtui jotain, mikä vaivan aikaansai ja eilen sitten tosi painokkaasti asiasta lääkärille posmensin. Nimittäin sigmasuolen poistossani oli yksi normaalista poikkeava juttu…pinnallisena ihmisenä pyysin leikkaavaa lääkäriä varomaan alavatsani tatuointia ja hän näppäränä miehenä ei sitten tehnytkään saumauslaitteelle sisäänmenoaukkoa vatsanahkaani vaan survoi sen anukseni kautta sisään. Sinänsä ei mitään ennentekemätön, mutta erittäin harvinainen ratkaisu.
Saumausvempain ei mikään mörssäri ole, mutta kuulema sen kokoinen kuitenkin että sillä on voinut jotain murjoakin tuolla peräpäässä. Eilisen lääkärin mielestä se on jopa näillä oireilla ja hoitohistorialla todennäköistäkin. Eli hän epäili operaation jotenkin ärsyttäneen puborectalis-lihaksen hermoja niin, että lihas on jumittanut pysyvään jännitystilaan.
”Puboviskeraaliset lihakset muodostavat virtsaputken,emättimen, peräaukon ja peräsuolen ympärille tukisilmukan eli levator slingin,kiinnittyen saman lihaksen vastakkaisiin säikeisiin. Puborectalis lihas muodostaa silmukan peräsuolen ympärille uloimman anal sphincterin yläpuolelle. ”
Botoxia käytetään tuon jännitystilan vapauttamiseksi ja lääkäri kysyikin, haluanko että sitä kokeillaan. Tässä vaiheessa kun jatkuvaa jomotusta ja kipuilua on jatkunut jo 10 kuukautta olisin suostunut kulkemaan vaikka harjanvarsi persauksissa, jos sillä olo normalisoituisi, joten sanoin kiitos kyllä.
Itse pistäminen oli yllättävän kivuton. Ei mikään miellyttävä tapahtuma, mutta eipä se takamus paljaana lääkärin sormi peräsuolessa muutenkaan ollut mieltä ylentävä kokemus, joten piikki sinne ja toinen tänne ei tunnu missään.
Liekö psyykkistä, mutta ”perstuntuma” oli heti parempi. Pari päivää menee ennenkuin vaikutus on päällä kunnolla ja vaikutuksen pitäisi kestää kolme-neljä kuukautta. Sinä aikana lihaksen toivotaan tajuavan oikea olomuotonsa ja vaivan parantuvan. Tai sitten ei.
Soittoaika on kuukauden kuluttua, jos vaiva on edelleen päällä saan lähetteen lisätutkimuksiin, jotka saivat kyllä ihan aikuisenkin naisen kikattelemaan. Ymmärrän sydämestäni teinejä joiden on vaikea pitää pokkansa kun joku kivikasvoinen opettaja luennoi intiimiasioista…siinä vaiheessa kun lääkäri alkoi kertoa ”varjoainekakkaamisesta” (kyllä, juuri tuota termiä hän käytti) minä purskahdin nauramaan ääneen. Että tulipa taas annettua hyvä kuva itsestään.
Mikä tekee hommasta vielä hauskemman, on se, että noita tutkimuksia tekevä erikoislääkäri on tyttäreni parhaan ystävän isä…
Mutta niistä jutuista sitten enemmän, jos sille tielle joudutaan (ja taas kikatuttaa. ”Anuksen tie” ).