Trevlig Svenska dagen!

(kuva edequity.org)

Onko sinulle ”pakkoruotsi” ensimmäinen ajatus, mikä nousee päähäsi tänään? Oletko inhonnut ruotsinkieltä hamasta seiskaluokasta asti ja ahdistut (raivoon asti) virkamiesruotsin suorittamispakosta tietyissä viroissa & koulutuksissa? Aiheuttaako kelta-sininen lippu ihottumaa ja kuulostaako ruotsinkieli sinusta ”peruna suussa mokeltamiselta”?

Jos näin, niin sinä ja minä olemme ihan eri planeetalla 🙂

Itse olin innosta piukeana kun pääsin aloittamaan kielen opiskelun ja ehkäpä siksi oppi upposikin päähäni helposti. Käytin kaikki mahdolliset tilaisuudet puhua, lukea ja kuunnella ruotsia; yhdessä vaiheessa kirja- ja levyhyllyssäni lähes kaikki olikin ruotsinkielistä tuotantoa. Myöhemmin muutettuani Tukholmaan olin iloinen innokkuudestani, solahdin työ- ja arkielämään helposti ja vuodet länsinaapurissamme muokkasivat minua ehdottomasti hyvään suuntaan. Jopa ihmisenä.

Tillbaka till Finland.

Minusta on mahtavaa, että Suomi on kaksikielinen maa. Kaksikielisyys on minulle rikkaus eikä rangaistus, eikä ajatuksiani muuta turhanpäiväiset lätinät siitä, kuinka ruotsinkieli on samanlainen minoriteettikieli kuin suomikin eikä siitä ole mitään hyötyä maailmalla tai elämässä ylipäänsä.
Kuinka mikään uusi taito voisi olla ilman hyötyä?

Jokainen uusi kieli avaa uusia maailmoja ja on avuksi taas uusien kielien oppimisessa. Itselleni saksan oppiminen oli todella helppoa paljolti kiitos juuri ruotsin taidoilleni ja saksan kieli taas auttoi venäjän opinnoissa. Kaikki osaamani kielet yhdistettyinä taas helpottivat kommunikointia ja ymmärtämistä Tanskassa ja vaikkapa flaaminkielisessä ympäristössä Belgiassa ja Alankomaissa.

Mutta tänään on siis Ruotsalaisuuden päivä, jota on Suomessa juhlistettu jo vuodesta 1908.  Alunperin päivä juhlisti suomenruotsalaisten oikeutta käyttää ruotsin kieltä Suomessa, mutta myöhemmin kun järjestäjäksi muuttui puoluepolitiikasta ulkopuolinen Folktinget alettiin juhlia ja kunnioittaa myös Suomen kieliryhmien yhteistä kaksikielistä isänmaata.

Yhteinen kaksikielinen isänmaa. Juhlia. Siinäpä kauniita sanoja, eikö?
Se toinen kieli on ruotsi, ei venäjä eikä englanti vaikka molempia huudellaan paremmiksi vaihtoehdoiksi. Miksi? Siksikö että juuri nyt venäjänkauppa on iso osa talouttamme ja ameriikkahan on lähes taivas & kaikki hyvä ja kiva on englanninkielistä.

Suomi ja suomalaiset eivät kuitenkaan syntyneet eilen, eikä edes pari vuotta sitten vaan (tämä on suoraan wikipediasta) ”Vanhin säilynyt Suomen aluetta koskeva asiakirja on 1100 luvulta. Tosin kirjallisten lähteiden määrä on ennen 1300-lukua hyvin niukka. Ruotsin keskiajalla kehittynyt kuningaskunta liitti viimeistään 1200-luvun keskivaiheilla Länsi-Suomen ja noin vuoteen 1300 mennessä osan Karjalaa osaksi itseään. Rautakausi päättyi lopullisesti tähän, ja Ruotsin vallan aika alkoi.”

Eli hei –  me olimme ruotsinvallan alaisia ”ruotsalaisia” lähes 700 vuotta, ”venäläisiä” n. 100 vuotta ja englantilaisia emme koskaan.

Mutta takaisin siihen juhlimiseen.

Svenska dagen = keltainen liina kahvipöydälle ja Gevalia porisemaan kahvinkeittimeen. Kaffe och lussekatter, vaikkei vielä Lucian päivä olekaan (sekin muuten kiva ruotsinperuinen juhla).

Hip hip Hurrah!

PS: ja muuten suomenruotsalaiset opiskelevat koulussa sitten suomenkieltä