Leluista, leikeistä ja fantasioista
Radiossa Seksikkäältä Astmaattiselta kuulostava naisääni kähisee pukin täysistä pusseista ja kertoo mitä kaikkea kivaa voin nettikaupasta tilata piristämään seksielämääni. Dildo joululahjaksi! Seriously??
Lehden sivuilla pirteä toimittaja listaa erilaisia roolileikkejä, millä keski-ikäiset(kin?) saavat vipinää vällyjen väliin. Ja tää olis sit vaikka tuhma sisäkkö ja se tulis ja antais piiskaa.. Siis ihan totta?
Televisiossa vakuuttava terapeutti kehottaa fantasioimaan ja jakamaan fantasiansa partnerin kanssa ja näin parantamaan intiimiä yhdessäoloa. Kulta kerro nyt mitä sie haaveilet? Mie haluaisin että sie olisit niinko Wolverine ja..anna mun kaikki kestää.
Liekö ytimessäni joku Suo, Kuokka ja Jussi -geeni, koska sijaistoiminnot tai keinotekoiset virikkeet eivät ole koskaan saaneet hormoonejani hyrräämään?
Ajatus jostain muusta kuin inhimillisestä materiaalista missään aukoistani on pikemminkin turnOff kuin turnOn – kokeillut olen toki, ihan uteliaisuudesta ja partnerin toiveesta, mutta lopputuloksena olen joko alkanut hikotella hillittömän naurunpuuskan kourissa tai vaihtanut tympääntyneenä aktiviteettia.
Sama juttu roolileikeissä – Larppaaminen on hauskaa ja naamiaisissa yleensä hulvatonta, mutta jos seksuaalisen kiihotuksen saavuttaminen vaatii pukeutumista pikkutuhmiin asusteisiin tai kumisaappaisiin, niin ei toimi minulle. Dominoiva olen arkielämässänikin, dominoitavaksi en taivu (tulisi ihan oikea tappelu, jos mies edes yrittäisi) ja esim. ruokaleikit (mallia 91/2 viikkoa tai bodypainting suklaalla) saavat minut pahoinvoivaksi (siis tummaa suklaata pitkin poikin pakaroita, sehän on kuin olisi iskenyt ripuli!). Jälleen kerran, been there, done that.
Fantasioiden jakaminen taas – puhelin- tai nettiseksissä ihan ok sinänsä, mutta mieluumin teen kuin fantasioin. En kaipaa Wolverineä, tummaa muukalaista tai rajuotteista postimiestä sänkyyni vaan silloin kun haluan, niin haluan juuri sitä ihmistä kenen kanssa olen siinä tilanteessa.
Minusta puuttuu varmaan joku pala kun en nykyään jaksa innostua sen enenpää seksileluista, roolileikeistä kuin fantasioistakaan, vaikka niiden tärkeydestä parisuhteen intiimiosaston ylläpidossa joka puolella lätistään.
Tylsä ämmä, ajattelet? Siveydensipuli, kukkahattutäti, kuiva korppu mallia let´s do Lähetyssaarnaaja?
En allekirjoita ainoatakaan noista leimoista.
MUTTA:
Minä haluan rakastella ihmisen kanssa.
Minä haluan LUOMUseksiä.
Minä haluan ihmislihaa ja ihoa, en kumia, muovia tai lateksia (vaikka miten olisi tarjolla kaikki sateenkaarenvärit)
Minä haluan löytää halun itseni ja partnerini sisältä, en ulkoisista härpäkkeistä tai fantasioista jostakusta toisesta.
Ja kaikista kauheinta: pidätän itselläni oikeuden olla haluamatta.
En suostu kategorioimaan itseäni huonoksi puolisoksi tai itsekkääksi ihmiseksi saatikka jotenkin vaillinnaiseksi, puutteelliseksi yksilöksi jos en halua seksiä nyt, joka päivä, viikottain tai edes kuukausittain.
Repikää siitä.