Hyppykuppa koivissa
Ettei nyt ihan löhnäilyksi menisi tämä joulunalusaika, päätin tehdä empiirisen tutkimuksen säännöllisen lääkehoidon vaikutuksesta psoriasikseeni.
Eli ihokukkanen on lehahdellut kehollani 14-vuotiaasta asti, milloin pahempana, milloin parempana – onneksi vain kerran se on ollut niin pahassa kunnossa, että pari viikkoa vietin osastohoidossa sairaalassa.
Olen käyttänyt laajan kirjon erilaisia lääkevoiteita, tahnoja ja tököttejä sekä käynyt niin SUP-, PUVA- kuin UVB-valohoidoissa sekä kaksi kertaa Aurinkopainotteisella kuntoutuskurssilla etelän auringossa hoitaakseni tautia, joka 2006 diagnosoitiin myös nivelissä.
Etelän reissut ovat olleen kokonaisvaltaisesti parhaita parannuskeinoja, koska niissä yhdistyy vertaistuki, mielen ja ruumiin rentoutuminen sekä se ah, niin auttavainen aurinko.
Toiseksi parhaan avun olen saanut UVB-valokuurista, mutta sen läpikäyminen on isohko urakka arkeen aikatauluttamisineen, joten osa hyödystä jää pieneen stressiin. Ja minä sentään olen niitä onnekkaita, joilla UVB-hoitoa saa ihan kotikaupungista, toisin kuin lappilaisilla kohtalokavereillani, joilla voi olla matkaa satakin kilometriä lähinpään hoitopaikkaan!
Ihon perushoito on minulla jo niin aivokuoreen lyöty, ettei siinä ole parantamisen varaa, mutta nämä lääkevoiteet…pakko tunnustaa, että voiteet kaivan esille vasta siinä vaiheessa kun iho on jo aika pahassa jamassa.
Vuoden alusta alkavan (taas kerran…) Uusi Elämä-projektin innoittamana päätin nyt pakottaa itseni kuukauden ajan hoitamaan psoriani kaapissa nököttävällä Daivonex-voiteella. Eli piirrän seinäkalenteriin joka päivä läiskäni hoidettuani kauniin rastin ja VOIMINULLELIIKAVARVASKASVAKOON, jos joltain päivältä rasti jää uupumaan!
Käyttämäni Daivonex taitaa olla jo viralisesti lopettu voide, sen sijaan tarjotaan Daivobettiä, jossa on kortisonia. Itse en ole ikinä suostunut kortisonivoiteita psoriakseeni käyttämään, vaikka se ei varmasti oikein käytettynä ihoa pilaakaan niin pahasti kuin sitä syytetään.
Koko psoriasishistoriani ajan olen ihotautilääkärillä saanut kuulla olevani typerä, itsepäinen ja hölmö, kun kortisoneista olen kieltäytynyt, mutta parin viime vuoden aikana on ääni muuttunut kellossa. Viimeksi ihopolin ylilääkäri suorastaan ylisti ihoni tilaa ja ihasteli, kuinka hyvässä kunnossa ihoni on. ”Upeaa nähdä psoriaatikko, jonka iho on vielä kortisonineitsyt”. hahahaha.
Nämä kortisonittomat voiteet vaativat pitemmän käyttöajan tehotakseen psoriin, mutta mikäpäs kiire valmiissa maailmassa.
Niinkuin olen jo ennenkin sanonut, minulla taitaa olla vähän ylikehittynyt ego, joten en ole ikinä kokenut läiskiä häiritseviksi ja niiden olemassaolo ei vaikuta pukeutumiseeni tai ihoni paljastamiseen mitenkään.
Hyvin harvoin olen myöskään niistä negatiivisia kommenttejakaan kuullut, kysymyksiä kylläkin tulee ja niihin vastaan mielelläni.
Eli en koe tarvitsevani ”kovempia” ja ”nopeampia” myrkkyjä, mutta iloitsen niiden käyttömahdollisuuksista niille, joille läiskät ovat iso ongelma.
Mutta asiaan. Seuraavassa tämän aamun kuvatukset koivista, joissa psori kukkii aktiivisimmin. Olen jo neljänä päivänä ehtinyt läiskiä voidella, sain idean tästä ylöskirjauksesta vasta tänään, mutta kyllä nuo muuten ihan alkutilanteen mukaiset ovat, paitsi että kuivin pintakerros on pois. Poistin karstan salisyylivoiteella ennen kuurin aloitusta, että lääke imeytyy paremmin. Kuvat voi olla jostakusta ällöttäviäkin ;)
Tässä siis tilanne tänään 15.12.2015
