También esto pasará – Tämäkin menee ohi
Yritän tässä miettiä kuinka kirjoittaisin tästä kirjasta hienoa analyysiä, mutta en kykene siihen milläänlailla. En edes tiedä määrittelisinkö opuksen hömpäksi vai draamaksi vai kehityskertomukseksi vai miksi?
Tunsin Barcelonan kadut jalkojeni alla ja aistin meren tuoksun Cadaquesin kylässä. Olin Blanca enkä kuitenkaan ollut.
Kuten kirjan Blancalle, myös minulle äitini on Tärkeä ihminen ja ehkä juuri siksi kirja kosketti minua niin suuresti.
Kirjan Blanca on nelikymppinen, äiti itsekin, eronnut ja hänellä on rakastaja sekä rakkaita ystäviä. Silti oman äidin kuolema saa hänen elämänsä sekaisin ja hän ”vetäytyy” kesänviettoon ex-miehiensä, lastensa ja ystäviensä kanssa pieneen kylään joka on täynnä muistoja elämästä äidin kanssa.
Blanca yrittää löytää itsensä, surra menetystään ja opetella olemaan itsenäisesti aikuinen nainen.
En jotenkin pysty analysoimaan kirjaa ulkopuolelta, koska siinä kuljettiin tietä jota itsekin jossain vaiheessa joudun kulkemaan. Blanca, kuten minäkin, on elänyt omanlaistaan elämää aikuisena, mutta kuitenkin äitinsä tyttärenä. Äiti on vaikuttanut moneen asiaan vaikka B. jo onkin elänyt omaa elämäänsä, mennyt naimisiin, saanut lapsiakin.
Yhä äitinsä kuolemankin jälkeen Blanca puhuttelee äitiään käydessään suruaan läpi. Tämä tuo kirjaan hyvin läheisen tunnelman lukijallekin. Blancan tapa surra on ehkä vieras monelle, mutta voisin kuvitella itseni reagoimassa samoin – peittämällä kuolemisen tuomaa tyhjyyttä janoisella elämän hakemisella. Ja taatusti tulen juttelemaan äitini kanssa vaikka hän ei tässä maailmassa enää joskus olekaan.
”Tämäkin menee ohi” – ajatus, joka pätee aina. Huonoina hetkinä se lohduttaa, mutta hyvinä hetkinä kuorruttaa onnen surureunalla. Kokeeko lauseen surullisena vai lohduttavana on jokaisen ihmisen oma päätös, minulle ajatus on lohdullinen: elämä kulkee ja me sen mukana, mikään ei ole ikuista :)
Jostain olen lukenut, että ihminen on oikeasti aikuinen vasta sitten kun hänen vanhempansa ovat kuolleet. Jotenkin, ainakin ohuella terällä voisin allekirjoittaa tämän lauseen.
Minulla ei ole kiire tulla aikuiseksi.