Feelin´ pink

Inhoan pinkkiä.

Kun tytär oli taapero ja rakastui vaaleanpunaiseen, jouduin hampaat irvessä pakottamaan itseni asian hyväksymiseen  – opiskelin väriterapiaa sun muita värijuttuja ja viisaat kertoivat lapsen tarvitsevan vaaleanpunaista kehityksessään –  joten neidin huone ja vaatekomero täyttyi vaaleanpunaisista unelmista. Onneksi pinkki vaihe ei kestänyt kovin montaa vuotta.

Niinpä yllätyin, kun tänään katseeni takertui noihin korvakoruihin ja huomasin askeltavani kultaliikkeeseen ja ostavani ne. Ruokakaupassa käteni tarttui pinkkiin hiusväriin ja kun kohotin sen miehen nähtäväksi (itsellänihän ei ole tällä hetkellä latin latia turhuuksiin…) hän lupasi sen ostaa, tosin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

Että saas nähdä viekö tämä pinkki virta ihan niin pitkälle, että värin päähäni levitän.

To be continued…