Being Pink – aka Uusien Aikojen Matami Mimmi

Eilen kyllästyin hyllyn päältä tuijottavaan hiusväriboxiin  ja sieppasin sen ahnaaseen kätöseeni.  Perhe oli sopivasti mökillä ja sain sährätä ihan omassa rauhassani, joten eikun Janiksen Pearl soimaan (joo, katsoin uuden dokumentin Joplinista ja kas, kuka onkaan ahkerasti soinut sen jälkeen), latexvapaat hansikkaat käsiin ja värjäämään.

Kosteisiin hiuksiin tuubista levitettävä väri oli aika paksua, mutta sen levittäminen oli yllättävän helppoa jopa näihin vähän pisempiinkiin hapsukkeisiin.
Suihkumyssy päähän ja epämääräistä tanssahtelua ympäri kotia puolisen tuntia ennen saunan puolelle siirtymistä. Paketissa olleet hoitoaineet olin jo ehtinyt kadottaa jonnekin päin taloa, mutta onneksi kylppäristä löytyi edellisten värikokeilujen jälkeisiä aineita, jotka ajoivat aivan saman asian.

Hiukset tuntuivat mukavan pehmeille ja pidin itseäni jännityksessä odottaen hiusten kuivumista ennenkuin kurkkasin peilistä lopputulosta.

Väri oli tasainen ja todella kiiltävä. Nämä kuvat on otettu nukutun yön jälkeen, ilman siloitteluja, joten se illalla ihastuttanut sileys ja kiilto ovat hiukkasen hukassa, mutta…

Parturille on varattava aika heti ensi viikoksi ja luovuttava noista hipsuhapsulatvoista viimeinkin.

Muuten olen sataprosenttisen tyytyväinen. Nämä kun kreppaan vappuna niin säästän monta euroa olemalla oma vappuhuiskani! Jos siis liikut susirajalla ja näät omituisesti pomppivan, moshaavan pinkkipäisen eukon, niin ällös säikähdä – se olen vain minä :)

PS: kaveri kommentoima yhdennäköisyys Matami Mimmin kanssa korostuu tässä ylemmässä kuvassa.