Työhaastattelussa

Työpaikkahaastatteluni sijaitsi keskellä peltoaukeita, pienellä pätkää mutkaista tietä sain ihailla kauempana avautuvaa järvenselkää. Töyhtöhyyppiä, rastaita ja lokkeja kisaili taivaalla ja pellonpientareilla. Idyllistä.

Astelin sisään korkeista hallinovista ja pysähdyin ihastelemaan hehkuvan punaista, sulavalinjaista Camaroa, siitäpä minut mukaansa sieppasi neito, kenen tyhjäksi jättämää paikkaa halajin.
Portaat ylös korjaamohallista ja astuimme sisään sosiaalisiin tiloihin, joiden takana varsinainen toimistohuone sijaitsi. Ja arvatkaas, ovenpieleen riisuimme kengät! Supersuloisenherttaista! Myöhemmin kahvitauon alettua myös asentajat kiltisti riisuivat turvakenkänsä ja sipsuttelivat sukkasillaan kahville.

Nykyinen viranhaltija on tosi puhelias, napakka ja hallitsi valtakuntaansa Kuningatar Elizabethin varmuudella, mutta yhdistettynä Dianan leikkisyyteen.
Kaikki oli järjestyksessä ja järjestyksenpitäjä tiesi mistä mitäkin löytää ja minne se on matkalla.
Hän esitteli toimiston touhuja käytännöntasolla ja samalla kävimme läpi kaikkea mahdollista öljymontusta arkistokaappeihin. Hän kertoi, minä kuuntelin ja esitin kysymyksiä.
Suorastaan RAKASTUIN yrityksen käyttämään ohjelmistoon, josta löytyy siis KAIKKI mitä vain voi tarvita yrityksen pyörittämiseen. Ja kaikki osiot keskustelevat keskenään. Uskomatonta. Käteni suorastaan tärisivät innosta ja ajatus tuon Graalin maljan tutkimisesta  sai höyryn nousemaan korvistani.
”Pomo” oli joutunut lähtemään asioille, joten ensimmäisen tunnin olimme keskenämme ja kävimme läpi asioita, T:llä oli selkeästi kaikki langat käsissään ja totesinkin, että työhön olisi helppo solahtaa, kun kaikki on niin selkeästi ja loogisesti ylläpidetty ja järjestetty.

Haastattelu tuntui enemmänkin työhönperehdytykseltä kuin haastattelulta, pääasiassa tutustuin yrityksen toimintaan enkä paljon itsestäni kertonut. Mitä nyt esitin kysymyksiä ja halusin tarkennuksia milloin mistäkin.

”Pomokin” saapui paikalle ja tervehtiessämme totesin käyneeni aiemmin yrityksen tiloissa isäni kanssa, tuomassa ja hakemassa asuntoautoa talvisäilytyksestä. Mies muisti jopa isäni nimenkin!
Herra Johtajakin oli todella mukava vaikkakin tosi paljon hiljaisempi kuin toimistosihteerinsä, hän ei paljon esittänyt kysymyksiä, mutta kuunteli kun höpötimme T:n kanssa.
Asentajaporukka saapui kahvitauolleen ja istuimme joukon jatkoksi, hiljaista ei ollut sekään porukka ja ehdin heidänkin kanssa useampaan otteeseen nauruun purskahtaa. Hervottomia olivat hemmojen jutut!
Kahvin jälkeen T. kierrätti minua ympäri varastoja ja hallia, kävimme läpi mitä missäkin on, minkä tarvikkeiden tilaukset olivat toimiston hommia ja mitkä hoisivat asentajat itse. Sain nähdä tulityöasemat, öljysammiot, mistä irtomyytiin asiakkaille erilaisia öljyjä, moottorinpesulaitteet jne jne.
Välillä pomo kantoi hallin lattialta kasan pahveja ulos  – ne piti/sai kuulema huomenissa polttaa, kun muitakin roskia poltettiin. Pikku pyromaani sisässäni ihasteli asiaa ja hykertelin itsekseni, että tuota hommaa tekisin mielelläni, jos paikan saisin.

Reilun kahden ja puolen tunnin puhumisen ja kiertämisen jälkeen lopettelimme ”haastattelua” ja he kysyivät miltä minusta työ ja paikka vaikutti. Kerroin olevani tosi kiinnostunut ja mielelläni tulevani firmaan töihin. Tässä vaiheessa kysyin lopulta millaista palkkaa työstä olisi tarkoitus maksaa. Kerroin viimeisimmän duunipaikkani palkan ja totesin, että toki sen jälkeen olin kaksi vuotta opiskellut ja yhden lisätutkinnon itselleni kirjannut.
Pomo totesi, että samalla tuhatluvulla ollaan palkansuhteen ja jos asia etenee, niin voinemme tarkentaa loppuja lukuja.

Sehän sopii minulle ja tapaamisemme päättyi napakkaan kättelyyn ja hyvien päivänjatkojen toivotuksiin.

Minulla on paikkaan kaksi kilpailijaa,  päätös välillämme muotoutunee tämän viikon aikana.
Haastattelukokemus oli mielestäni mahtavan mukava ja vaikka työ onkin täysin erilaista mitä olen ikinä tehnyt, tiedän siitä suoriutuvani ja ajan kanssa jopa olevani siinä tosi hyvä.
Se kenet he valitsevat on varmasti pitkälti persoonakysymys, joten toivottavasti saamani vaikutelma molemminpuolisesta ”mätsäämisestä” pitää paikkansa.

To be continued…