Rapatessa roiskuu
Koskapa rakas perheeni ja sukuni koostuu toinen toistaan omituisemmilla ruokarajoitteilla varustetuista yksilöistä, on juhlatarjottavien valmistus aina yhtä hauskaa, mielenkiintoista ja kokeilevaa…
Olen aina pitkänyt periaatteenani, että en tee erikseen mitään ”erikoisruokia” vaan kaikki tarjottava käy niin ruokarajoitteisille kuin niitä ilman nautiskeleville. Tähän asti olenkin onnistunut saamaan pöydän koreaksi niin, ettei moniallergikkojenkaan ole tarvinnut omia eväitään kassissa kantaa. Kaikki pöytään nostettavat herkut ovat gluteenittomia, laktoosittomia (maidottomia, silloin kun maitoallergia vielä vaivasi poikaa), pähkinättömiä, munattomia ja kalattomia. Lisäksi sitten pari mausteallergiaa, jotka karsivat pois kanelin, sellerin ja maustepippurin. Onneksi diabeetikoiden ohjeistus on sentään muuttunut niin ettei enää tarvitse kaiken olla sokeritonta!
Mutta nyt löysin minäkin rajani…veljenpoikani sairastui Menieren tautiin ja ottaa homman vakavasti. Suolatonta on hänen appeensa, alle 2 gramman päiväannoksella on elettävä jos haluaa kohtauksilta välttyä.
Suolattomuus vaatisi sen luokan matematiikkaa, että nostin käteni pystyyn – lupasin tehdä yhden ”suolaisen” ja yhden makean leivonnaisen kahville, että hänkin nauttimaan pääsisi, mutta ne olivatkin sitten erikseen merkittyjä. Kokonaisvaltaiseen suolattomuuteen en lähtenyt pyrkimään.
Munattomia marenkeja väänsin kikherneiden liemestä ja Sirosokerista (1,5 dl purkki kikkareiden lientä ja 2 dl sirosokeria )- niistä tuli omaan suuhuni aivan liian makeita, mutta upposivat vieraiden suihin ja muna-allergikot olivat onnessaan kun ekaa kertaa elämässään marenkia saivat maistaa.
Keittiö oli kuin hävityksen kauhistus – töiden jälkeen en paljon jaksanut sipistellä, vaan tein kaikkea samaan aikaan – tiskasin kuoharilaseja ja levitin toisella kädellä piiraspohjaa esipaistettavaksi.
Toisaalla taloa mies heilui mikrokuituliinojen, moppien ja imurin kanssa. Hän sai jonkun ihme siivousvimmakohtauksen ja siivosi VIIKON taloamme. Pyyhki kattolistat, lamput, taulut, jokaikisen pikkuesineen ja pölytti kirjatkin. Matot viettivät viikon pihalla, missä niitä päivittäin hän kävi hakkaamassa upouudella mattopiiskallaan. Mies pesi seinät ja katot, höyrymoppasi lattiat ehkä viiteen kertaan ja pesi myös kaikki ovet.
Olin lievästi sanoen valmis soittamaan piipaa-auton…
Ei mikään Avotakka-/Kotivinkki-/KodinKuvalehden-idylli, mutta pääasia, että homma eteni. Lauantaihin mennessä olin saanut aikaiseksi tarjottavaa tarpeeksi sille noin kolmenkymmenen hengen porukalle, joka oli sunnuntaina odotettavissa pojan valmistumista juhlimaan.
”Suolaton” rapea raparperipaistos, joka on myös munaton, maidoton ja gluteeniton, pyöreässä ja soikeassa vuokassa. Olisi saanut olla enemmänkin, koska maistui santsikierroksien kanssa kaikille.
500 g raparperia
1.5 dl fariinisokeria
100 g suolaton voi
2 dl glut. kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1/2 dl glut. jauhoja
2 tl kardemummaa
Pilkotut raparperit vuokan pohjalle, fariinisokeri sotketaan raparperien sekaan. Voi + kuivat aineet nypitään sekaisin ja murustellaan vuokaan päälimmäiseksi. 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Tarjosin vaniljakastikkeen kanssa, suolatonta kermavaahtoa Meniere-potilaalle.
Suorakaiteen muotoisessa vuokassa on kasvispiirakka, joka meni myös suolattomaan sarjaan, mutta oli kuulema parasta muistakin. Tein samalla pohjalla myös paprika-kalkkunapiirakkaa.
100g voita, suolatonta
2 dl Semperin hienoa jauhoseosta
2 rkl kylmää vettä
½ dl juustoraastetta (20g) (o.7 suola)
suolattomia yrttimausteita makusi mukaan
PÄÄLLE:
paprikaa, purjoa
150g laktoositon creme fraichea (0.1suola/100g)
reilu 1 dl juustoraastetta (50g) (o.7 suola/100g)
Pohjan aineet nypitään sekaisin ja taikina levitetään vuokaan. Esipaisto reilut 10 min. 200 asteisessa uunissa. Esipaiston aiakana kuullota paprikaa ja purjoa pannulla ja lisää creme fraiche ja puolet juustoraasteesta. Levitä ”möhnä” varovasti esipaistetulle pohjalle ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Paista vielä n. 30 minuuttia, riippuu vähän miten ärtsy uuni on. Jokainen tuntee omansa.
Pikkuiset Supparipizzat olisivat kyllä suolaa kaivanneet, ainakin minun mielestäni, mutta kas, katosivat nopeammin mitä ehdin niitä pöytään nostaa.
Pohja:
2 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
(½ tl suolaa tämän jätin nyt pois, yleensä laitan)
4 rkl öljyä
5 dl gluteenitonta vehnäjauhoa.
Sotke ainekset ja anna nousta vähän aikaa.
Supparitäytteeseen liotin ensin muutaman kourallisen kuivattuja sieniä, puristin nesteet pois ja kuullotin pannulla pilkotun sipulin kanssa. Sekaan puoli rasiallista tuorejuustoa ja puoli dl juustoraastetta. Ja yrttejä + valkopippuria. Ja valkosipulia.
Kun pohja on noussut jonkin verran leivo siitä haluamasi kokoisia pohjia ja levitä täytettä. Paista 220 asteessa 10-15 minuuttia.
Näistä tulee sikahyviä, kun sipaisee tomaattikastiketta pohjalle ja muutenkin tekee enemmän pizzaotteella, mutta kun nyt piti huomioida näitä allergisia…
Lisäksi paistoin muutaman mustikkapiirakan ja tarjolla oli vaahtokarkkeja ja mansikoita. Jostain syystä en ottanut kuvia kauniisti katetusta pöydästä ja kaikista muistakin herkuista, mutta touhua oli sen verran että se jäi. Ja miehellehän ei mokoma asia edes mieleen tullut.
Ja tältä näytti sunnuntai-iltana, kun vieraat poistuivat.
