Noloja tunnustuksia
”Se jätti sen facebookissa”, ”laittoi tekstarilla ettei halua seurustella enää”
Näistä kommenteista alkoi keskustelutuokio teinien kanssa, pitihän sitä vanhan ja viisaan päästä neuvomaan ja opettamaan, ettei IKINÄ tuollalailla saa ketään jättää. Jos alkaa suhteeseen, niin vaikka olisi miten vaikeaa, on ihmisellä oltava selkärankaa ja rohkeutta suhde lopettaa kasvokkain.
Onhan se vaikeaa ja ikävää ja hankalaa, mutta niin se vain on – jos ei tunne olevansa kykenevä käsittelemään seurustelun hankalia osioita on parempi pysyä sinkkuna…
Voi kuinka yleviä sanoja suustani valuikaan – sinällään kaikki totta ja oikein ja noinhan elämässä pitäisi tehdäkin. Jos elämä olisi reilua.
Tekopyhäksi luokittumisen uhallakin kerroin omasta teini-iästäni teon, joka saa edelleenkin minut häpeämään:
Ensimmäisen poikaystäväni tapasin sokkotreffeillä, jotka ystävättäreni oli järjestänyt, en ihastunut muuhun kuin ajatukseen siitä että minullakin olisi poikaystävä.
Syksy käveltiin kaupungilla käsikkäin, käytiin leffassa, halailtiin ja arasti suukoteltiin.
Tuli talvi ja viiltävän kylmä sunnuntaipäivä, olimme tehneet treffit leffateatterin eteen ja bussissa matkalla tapaamiseen näin pojan jo odottelevan minua. Mutta sen sijaan että olisin hypännyt seuraavalla pysäkillä pois, niinkuin oli tarkoitus, jatkoin matkaa ja ajoin samalla bussilla takaisin kotiin. Kotimatkalla kurkistin varovasti ikkunasta ja siellä hän edelleen seisoi ja odotti, reilun 20 asteen pakkasessa. Toivoin vain ettei hän älyäisi minun istuvan bussissa.
Miksi tein niin?
Hävettää…
Hänellä oli mielestäni niin kamala karvahattu että ajatus sen karvahatun vieressä kävelystä oli minun 13-vuotiaalle sielulleni liikaa.
Täydensin törkeän käytökseni jättämällä vastaamatta hänen soittoihinsa tai viesteihinsä, suljin vain koko ihmisen pois mielestäni.
Jätin hänet karvahatun takia. Mikä hirviö olinkaan!
(kuva sivulta www.hattu.fi)
Tarinassa pitää kuitenkin olla aina opetus, vaikkapa se, että virheistään tulee oppia. Jälkeenpäin asiaa miettiessäni ymmärsin käyttäytyneeni idioottimaisesti ja Karvahattupojan jälkeen pakotin itseni seisomaan tekojeni takana ja kun tulevat seurustelusuhteet eivät sujuneet, niin asiat selvitettiin kasvokkain.
Teinit nauroivat.