Kuinka selvitä kolme päivää sairaalassa
Tippaletkunpidikkeenä toimiminen kolmen päivän ajan voi olla tylsää tai vaihtoehtoisesti saa katsottua läppäriltä lempi tv-sarjan kaikki jaksot peräjälkeen. Kiitos Netflix.
Päädyin siis oikuttelevien divertikkelieni kanssa taas makaamaan sairaalaan. Edellisen kerran osastolla ollessani huonekaverit olivat todella hauskaa seuraa ja puhua kälätimme koko ajan. Tällä kertaa jouduin huoneeseen, jonka asukkaiden seurassa minä olin suorastaan TEINI! Yksi ei ollut enää puhekykyinen, toinen niin kipeä, että ei tajunnut tästä elämästä mitään ja kolmas joko julisti jumalansanaa kovaan ääneen tai huoritteli muille näkymättömiä naisia sekä vaati äänekkäästi lisää suolaa.
Että keskustele siinä sitten.
Jos en olisi älynnyt ottaa läppäriäni matkaan, olisin kyllä hypännyt ikkunasta tippaletkut perässä lepattaen.
Eihän osastolla tietty päässyt liittymään sairaalan verkkoon, mutta onneksi kännykän kautta sai toimivan kaistan ulkomaaimaan ja pääsin uppoutumaan kakkoskauden tapahtumiin Litchfieldin vankilassa: Orange is the new Blackin kakkoskausi astui kehiin.
Nyt voin minäkin liittyä sen omituisen porukan jäseneksi, joka kehuskelee katsoneensa milloin minkäkin sarjan putkeen. Aivan järjetöntä touhua arkielämässä mielestäni, mutta tuolla osastolla maatessa se kyllä toimi loistavasti. Yleensä kotona en malta istua yhtä jaksoa pidempään telkkarin edessä, koska kaikkea muuta mielenkiintoisempaa tekemistä löytyy koko ajan, mutta letkuihin kytkettynä en päässyt mihinkään eikä mitään muita aktiviteettejä ollut tarjolla.
OTNB kyllä koukuttaa vähän varautuneemmankin katsojan. Kakkoskausi yllätti minut positiivisesti sillä, että mielestäni sarja antoi enemmän taustaa myös muihin vankeihin kuin vain Piperiin ja Alexiin.
Mukaan oli saatu myös herkullisen raivostuttava uusi ”Pahis” joka sai kyllä verenpaineeni kohoamaan kiitettävästi. Pahis olikin muuten ainoa henkilöhahmoista, jota ei edes takaumilla yritetty saada miellyttävämmäksi/ymmärrettävämmäksi/säälittävämmäksi?
Sarjan yksi viehätys kun itselleni ainakin ollut juuri se, että vaikka henkilö olisi kuinka ”asshole”, niin jossain välissä hänelle annetaan myös toisenlaiset kasvot. Ei sillä että nyyhkytarina taustalla kenestäkään sen parempaa ihmistä tekisi, sarjan henkilöille takaumat vain antavat mielenkiintoisesti moniulottuvaisuutta ja tapahtumat saavat samalla laajempaa perspektiiviä.
Isompia juonenkäänteitä en ala analysoimaan etten pilaa kenenkään katseluiloa, mutta hei, SUOSITTELEN!!
Kannattaa katsoa vaikka ei kolmea päivää tiputuksessa makaisikaan.