Ameriikan malliin
Ystävän saa vauvan toukokuussa ja muutama aika takaperin hänen miehensä (!) ilmestyi ovellemme ja kyseli josko haluaisin osallistua tulevan äidin vauvakutsuille. Minullehan riittää mikä vain syy juhlien järjestämiseen / juhliin osallistumiseen, joten innokkaana lupauduin osaltani valmisteluihin osallistumaan.
Juhlat olivat pienimuotoiset, enkä ollut muita osallistujia edes tavannut aikaisemmin, mutta se ei tahtia haitannut, sovimme treffit paikalliseen kahvilaan ja pistimme aivoriihen pystyyn.
Koska tulevat vanhemmat eivät halua paljastaa, kumpaa sukupuolta tuleva vauva on, päädyimme valitsemaan väriteemaksi keltaisen ja vihreän (lempivärejäni molemmat) ja koska vappukin on hetikohta edessä, koristeluksi perinteiset ilmapallot ja serpentiinit.
Minä ”varasin” heti itselleni vaippakakun kasaamisen ja muut askartelua vaativat toiminnot – omat lapset ovat teini-iässä ja heidän askarteluvuosiltaan on hyllyissä vaikka mitä…tai jos rehellinen olen, niin kyllä sinne hyllyyn koko ajan uutta ilmestyy, askartelu on vain niin mukavaa! (Terveisin nimimerkki ”Itsetehdyt joulukortit valmiina jo lokakuussa”)
Mies vei tulevan äidin alta pois ”jätskille rantakahvilaan” ja me pääsimme etukäteen laittamaan koristelut paikoilleen ja kattamaan nyyttäriperiaatteella tehdyt herkut pöytään: tarjolla oli pekoni-sienipiirakkaa, lohimuffineita, mokkapaloja, suklaahippumuffineita sekä karkkia & suklaata.
Kun kaikki oli kasassa, laitoimme miehelle viestin, että nyt voi tulla kotiin ja jäimme itse hihittelemään keittiön nurkan taa yllätyksemme onnistumista.
Tuleva äiti oli aavistellut jotain, mutta oli olettanut että rantakahvilassa olisi häntä odottanut joku ylläri – pettymykseksi siellä odotti vain jäätelöannos. Vahinko tuli onneksi korjattua heti kotiovelta :D
Herkut maistuivat ja juttua riitti kahvipöydän ääressä, harmi vain kun ihan kaikkea ei jaksanut itse maistaa! No, eipähän tarvitse isäntien tulevalla viikolla montaa ateriaa valmistaa, sienipiirakkaa ja lohimuffineita jäi pariinkin lounaaseen/päivälliseen.
Alla vaippakakku ennen sellofaaniin käärimistä.
Jonkinlaista ohjelmaakin olimme illaksi kehittäneet – kirjasimme kaikki arvaukset vauvan syntymäpäivästä, sukupuolesta, painosta, pituudesta ja hiuksien määrästä ylös ja eniten oikeita arvauksia tehnyt saa kökökahvit uusien vanhempien tarjoama.
Perinteinen sormus hiuksessa vatsan päällä näytti vauvan sukupuoleksi pojan…
Olimme myös koonneet huoneentaulun tulevan äidin opastuksesi ajalle vauvan syntymän jälkeen, pähkäilimme sen yhteydessä sitä, miksi neuvolassa yms puhutaan vain raskausajasta – kun se suurin haastehan tulee syntymän jälkeen!
Lopuksi luovutimme lahjakortin, jossa lupauduimme kukin vuorollamme antamaan vapaapäivän vanhemmille heidän haluamanaan päivänä – joko hakemalla vauvan kotiimme tai hoitamalla häntä omassa kodissaan.
Kaikille jäi illasta kiva fiilis!
Eilisen kunniaksi päivän biisi on Maaritin ”Lainaa vain” (ja kerrankin suomalainen versio on parempi kuin alkuperäinen!) :
”Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.”