Juopottelua isänpäivänä

Pakkoryyppäys on tämän vuoden isänpäivän teema.

Ryypättävänä ei kuitenkaan ole joku roteva ranskalainen lemmenjuoma tahi vilvoittava, pirskahteleva Uusi-Seelantilainen valkoviini, joka kaveerasisi Isänpäiväillallista…

Loistavasti ajoitettu sigmoidoskopia huomiselle takaa sen, että kakkua, pihviä tai punaviiniä ei minun vatsaani päädy vaikka päivänsankari niistä nauttiikin. Henkilökohtainen ruokalistani koostuu lautasellisesta kaurapuuroa aamupäivällä ja haluamastani määrästä, kuitenkin vähintään kahdesta litrasta, kirkkaita, ei alkoholipitoisia nesteitä. Sekä Moviprep-liuoksesta suoliston tyhjentämiseksi.

Eli Moviprep-liuosta tulee minun litkimän iltani ratoksi ja sen vaikutuksesta vessassa juokseman sekä peppu nilellä pöntöllä istman. Aivan hurmaava suunnitelma sunnuntai-illan ratoksi!

Päivän ”kruunaa” huoli äidistä – Rouva kun oli eilen kissan perässä juostessaan päräyttänyt otsa edellä saunan lasioveen ja alkoi kärsiä pahasta huimauksesta ja päänsärystä tänä aamuna. Ja Rouvahan ei lääkäriin olisi lähtenyt millään, ei vaikka koko pesue marmatti päivystykseen menemään.
Lopulta laitoin kotoa kunnon syyllistämistekstiviestin, missä kysäisin että Rouva on hyvä ja miettii ketkä kantaa loppuikänsä syyllisyyttä, jos hänelle jotain sattuu ja emme häntä väkisin lekurille vieneet…

Sain juuri viestin isältäni, että ovat juuri tulleen magneettikuvasta ja odottavan lääkäriä.

Hyvää Isänpäivää vaan.