Ahneella ei aina ole pask#inen loppu
Tulihan se hellekesä ja kaiken kruunuksi loppui auringonoton estävä lääkekuurikin, joten mitäs sitä muuta kuin tulta päin!
Rokkien jälkeen maanantaina suuntasin kesämökille, missä muu pesue olikin jo valmiina. Heitä tosin ei aurinko ja ulkoilma todellakaan kiinnosta, joten unohtakaamme heidät pimeisiin tunkkaisiin huoneisiin touhuamaan omiaan…MINÄ suuntasin heti hakemaan kumiveneen saunamökiltä ja pumppasin sen innostapiukeana napakanpulleaksi (no joo, kyllä mies vähän auttoi kun…) ja laskin sen vesille.
Minähän siis makasin lähes koko kesäkuun joko sairaalassa tai kotona, ulkoilmasta en päässyt nauttimaan kuin ohimennen ja sehän otti aivoon oikein urakalla. Koska minulla on psoriasis, niin kesällä yritän olla mahdollisimman paljon ulkona, että iho paranisi ja psorin kukinta asettuisi. Koska olen myös hiukkasen valoherkkä enkä voi ennen juhannusta ottaa lainkaan aurinkoa, niin aika lyhyt on se aktiviinen itsensägrillausaika.
Tunnollisena ja tiedostavana auringonottajana aloittelin tietenkin varovaisesti ja käytin kunnon suojakertoimia…HAHAHAHAHAHAHH
En käyttänyt en ja makasin auringossa ihan koko päivän, mutta jumalolennot lienevät säälineet minua, koska ei käynyt niinkuin isoäiti väitti: ahneella ei ollut paskainen loppu enkä kärväyttänyt itseäni tärviölle!
Ankkuroin paattini vähän matkan päähän rannasta, joten vältyin itikoilta ja muilta pörriäisiltä, aurinko paahtoi taivaalta ja tuulenviri vilvoitteli kuumuvaa kehoa – välillä kellahdin laidan yli aaltoihin vilvoittelemaan ja kömmin takaisin jatkamaan grillausta.
Loppujen lopuksi vietin pikku purrellani kaksi päivää putkeen – aamukahdeksasta iltakuuteen, käyden vain pari kertaa täydentämässä vesivarastoani ja syömässä kevyen lounaan.
Ihan vähäsen aristivat olkapäät ja rintakehä, mutta minkäs teet, kun sisäinen pakko ajoi ahnehtimaan ne saamatta jääneet uv-säteet kerralla! Nyt voin sitten ottaa rauhallisemmin loppukesän ja tyytyä muutaman tunnin sessioihin kerrallaan.
Ehkä ;)