Aistin menettäminen

Viikonloppuna pihalla se vasta oikeasti iski.

En todellakaan haista yhtään mitään. Istuin pihanuotiolla ja tuijotin grillaantuvaa makkaraa enkä aistinut sen enempää savun, kuin makkarankaan tuoksua.
Katselin sireeniaitaa ja mietin, kuinka joka kesä olen istunut pihakiikussa ja vain nuuskutellut kukkien huumaavaa tuoksua.
Leikkimökin takana kielot alkoivat nostaa lehtiään enkä niistäkään kai pääse nauttimaan.

Kieleni aistii makean, suolaisen, happaman ja karvaan, mutta kaikki ihanat nyanssit puuttuvat. Nautiskelijalle kova kolaus.
Viinin juominen tulee tietysti edullisemmaksi, kun ihan sama mitä litkua juo, kun aromeja ei irtoa sen enempää oli viini viisi tai viiskymmentä euroa hinnaltaan.Samahan se on tietysti olla juomattakin, vesi ajaa saman asian, eipähän tarvitse makustella että mmmm, mitähän tässä nyt…

Pienet on pattipään murheet ja tiedostan niiden pienuuden  tasan tarkkaan, turha lähetellä paheksuvia ajatuksia tähän suuntaan.
Olen tosi kiitollinen, ettei epäonnistuneesta kolmois-salchovistani jäänyt muuta kuin asentohuimaus ja hajuaistin katoaminen, olisihan siinä henkikin voinut mennä jos kaikki ihan pahimman kautta olisi käynyt.

Mutta mietipä, eikö itseäsi yhtään surettaisi, jos kevätpäivänä istuisit keskellä elämää kihisevää, tuoksuja täynnä olevaa maailmaa ja se mitä kokisit olisi ”vain” kuin kaunis valokuva?