Ajokortti opetusluvalla, vol 2, vuosi 2013
Tyttären täysi-ikäisyyden lähestyessä nousi esiin ajokortti ja kuinka se saavutetaan. Opetuslupaan päädyttiin edullisemman hinnan ja rajattomien ajotuntien takia, myöskin ajotuntien järjestely abivuonna oli helpompaa kun ajamaan pääsi oman aikataulun mukaan. Ajo-opetuksen antajaksi valikoiduin minä, koska tytär epäili ettei hänen ja isänsä yhteistyö ajamisen tiimoilta onnistuisi miehen ”asiasta-ei-keskustella”-asenteen takia.
Vuoden 2013 alussa tuli muutos opetuslupakäytäntöön ja sen myötä lätkäistiin perusvaiheessa pakollisia teoria- ja ajotunteja autokoulussa myös opetuslupalaisille. Tämän lisäksi myös pimeän ajo ja liukasrata tuli suorittaa autokoulun kautta. Tämä nosti opetusluvan hintaa reippaasti ja ainakin meidän tapauksessamme autokoululla istutut teoriat olivat turhaakin turhempia: opettaja pahoitteli heti alkuun, että ei tiennyt mitä näillä tunneilla pitäisi opettaa, mutta kun laki sanoo että pidettävä on, niin pidettävähän ne on. Kolme tuntia sitten keskusteltiin niitä näitä autokoululla – ajan ja rahan tuhlausta mitä suurimmassa määrin!
Opetuspolkimet + lisäpeilin ostin käytettyinä ja magneettikolmion hain katsastusasemalta. Asennuksineen näille tuli hintaa 230 euroa, mutta koska suunnitelmissa oli jo tässä vaiheessa opettaa itse myös junioria vuonna 2015, ei kulu tuntunut laisinkaan korkealta. Tämä ”pakettihan” ei myöskään kulu käytössä, joten jahka teiniHipille on kortti saatu, voin myydä polkimet eteenpäin.
Teoriapuolen opiskelun luotin täysin tytön omalle kontolle ja hienosti hän sen hoitikin: liikennemerkit taisi tuntea äitiään paremmin ja väistämissäännöt tulivat kuin vettä vain kysyttäessä – käytännössä oli alkuun vähän eri juttu, kun ah niin varovainen neiti yritti olla liiankin kohtelias liikenteessä.
Tytön kanssa lähdettiin ajo-opettelu tosiaankin nollapisteestä ja käsittelyharjoituksia jouduttiin tekemään useampaan otteeseen ennenkuin uskaltauduin liikenteen sekaan kuskia päästämään. Oma jalka oli jarrulla herkkänä ja muutenkin oma tarkkaavaisuus äärimmilleen jännitettynä kun isommalle tielle toisten autojen sekaan sujahdettiin.
Opetusluvalla ajo-opetuksen voi yhdistää hyötyajamiseen hienosti. Kun aikataulut sopivat yhteen ajoimme aamuruuhkassa lukiolle ja minä jatkoin sieltä matkaa omille asioilleni. Viikonloppuisin ajettiin kesämökille, kyläilemään ja isommille ostoksille kauppakeskuksiin, ajotuntumaa otettiin ruuhka-aikoihin, aamuvarhaisella ja yömyöhällä, ”kuski” oli aina valmis rattiin, kun ehdotuksen vain heitin. Ajotunteja tuli reippaasti enemmän kuin pakolliset 18 ja sen kyllä huomasi varmuutena, mikä vähitellen asettui kuskin elkeisiin.
Yllätyin omasta rauhallisuudestani selittää tilanteita ja antaa ohjeita ajon aikana. Yllätyin myös siitä, että osasin olla hiljaa kun ajotaito kasvoi. Yllätyin siitä, että tytär, joka oli ollut varsin huono ottamaan kritiikkiä vastaan ja myöntämään virheitään osoittautuikin aivan erilaiseksi ajo-oppilaana. Hän kuunteli, kysyi tarkennuksia ja otti opikseen. Montaakaan asiaa ei tarvinnut toista kertaa korostaa vaan oppi upposi nopeasti.
Koko harjoittelujakson aikana jouduin hyppäämään oman jarrupolkimeni päälle vain kaksi kertaa: kerran liikenneympyrässä kun tyttö meinasi ajaa toisen auton alle ja toisen kerran risteyksessä, kun tyttö yritti lähteä liian pieneen väliin sivutieltä päätielle käännyttäessä.
Teoriakokeen läpimeno ensimmäisellä kerralla riemastutti tyttöä suunnattomasti – hän kun oli saanut kaveripiirissä kuulla kuinka KAMALA on diakuvakoe ja kuinka sitä ei mitenkään voi saada ekalla läpi. Jokainen kaveripiirissä oli joutunut ainakin kaksi kertaa koetta tekemään, joten läpäisy ensimmäisellä sai tyttösen kulkemaan rinta rottingilla useamman päivän. Onneksi kuvatestiä saattoi harjoitella ajokorttikoulu.fi sivustolla ja kun yli 3000 tilannekuvaa oli höylätty läpi, niin hupsista vaan. Läpi meni!
Jouluaaton aattona, 23.12.13 tutkintoajoon mennessä oli tutkinnon vastaanottajan ilme hykerryttävän hölmistynyt, kun mies katseli söpöä, pilkullista ja pitkät ripset omaavaa Fiatiamme. ”Tälläkö meinasitte, että ajetaan?”.
Silläpä hyvinkin ajoi tyttö ja hyvin ajoikin, tutkintoajokin tuli läpäistyä ekalla kertaa! Mahtava joululahja, jonka varmasti muistaa loppuikänsä!