Ajokortti opetusluvalla, vol. 3, 2015

On perheen nuorimmaisen aika suorittaa ajokortti, joten löydän itseni selaamasta sivustoa ajokorttikoulu.fi ja tutkiskelemassa mitä laki  tänä vuonna sanoo opetuslupaopetuksesta.

Ilokseni saan huomata, että joskus lakeja muutettaessa otetaan maalaisjärki käyttöön, käytänteet ovat selkeytyneet ja oikeasti opetuslupakäytäntö helpottunut! Enää ei enää vaadita pakollisten teoriatuntien kuuntelemista (kiusaantuneena siitä, ettei opettajakaan tiedä mitä tunneilla pitäisi läpi käydä) eikä pimeän ajosta simulaattorissa ole pakko maksaa yli sataa euroa, vaan sen voi suorittaa ominpäin kunhan valo-olosuhteet sen mahdollistavat. Liukkaan kelin ajoharjoittelu tulee yhä suorittaa valvotulla radalla, mutta kuitenkin omalla autolla itse aika varaten. Säästöä kaikki tyynni!

Päästäksemme aloittamaan opetusurakkaa, seuraavaksi on hoidettava kuntoon nämä asiat:

• Auton saattaminen opetuskäyttökuntoon vaatii opetuspolkimen, lisäpeilin + valkoisen kolmion auton taa: nämä löytyvät esikoisen opetuksen jäljiltä, joten pitää vain varata aika niiden asennukseen ja sen jälkeiseen katsastukseen.
• Oma opettajan teoriakokeeni on voimassa kolme vuotta, joten koska sen tein toukokuussa 2013, pääsen teiniHipin opetuksesta ilman kokeen uusimista. Tämä on suunnaton ilon aihe, koska se teoriakoe on )(/)(&/(€&#(/€)#=€=€# !
• Ajo-oppilaalla pitää olla lääkärintodistus ja siihen käy koulusta saatu nuorison terveystodistus, jonka hän sai 9-luokan keväällä.
• Valokuvat tulevan kuskin ajokorttihakemusta varten
• Poliisilaitokselta lupaa haettaessa on meidän molempien oltava läsnä, mukana minun opetuslupahakemuslomakkeeni & ajokorttini sekä teiniHipin ajokorttihakemuslomake & henkilöllisyystodistus/passi

Tarkoitus olisi saada paperirumba ojennukseen kuun loppuun mennessä, niin että pääsisimme aloittamaan harjoittelun toukokuussa. Auton rattiin en tosin poikaa päästä ennenkuin olen vakuuttunut että hänen ihanaisessa pääkopassaan ovat omaksuttuina liikennemerkit ja oleellisimmat liikennesäännöt. Operaatio voi vaatia pientä kannustusta –  vaikka autokoulua onkin innolla odotettu,  teoriapuoli ei nuorukaista ole ikinä missään asiassa isommin kiinnostanut eikä tämäkän tilanne muodosta poikkeusta sääntöön. Uskon kuitenkin ajoon pääsyn olevan sen verran kutkuttava ajatus, että säännöt ja ohjeet teini opiskelee, vaikka ei riemusta kiljahtelekaan.
Voi kyllä käydä niin, että joudun hänelle jonkinlaisen kotitestin järjestämään ennenkuin lähdemme liikenteen sekaan, ettei touhu ihan romuralliksi mene.
Onneksi tuolla ajokorttikoulu-sivustolla on hyvät materiaalit ja tilanteitakin pystyy harjoittelemaan kuvatehtävillä – eihän se sama ole kuin liikenteessä, missä tilanteen on tajuttava sekunnin osissa, mutta jostain on aloitettava…