Ällöttävä sana, ällöttävä vaiva: peräpukamat
Muistan kun joskus raskausaikana terveydenhoitaja varoitti peräpukamista – jo silloin kävi puistatus selkäpiissä kun sanan kuulin. Mistä lie johtuu, mutta korvissani sana on vastenmielinen?
No raskausaikana vältyin tuolta vaivalta, mutta muutamia kuukausia sitten (liittyen kai puolisentoista vuotta jatkuneisiin suolisto-ongelmiin) alkoivat ikävät tuntemukset esim. istuessani pehmeillä sohvilla tai muuten vain pitempiä jaksoja paikallani: polttelua, kutinaa ja outoja kipuja.
Onneksi ystävämme internet tietää kaiken ja näinpä minäkin suuresti viisastuin: peräpukamat oireilevat!
Marssin siis apteekkiin ja kyselin josko apua vaivaan löytyisi ilman lääkärivisiittiä, lääkärille kun on yhtä suuri mahdollisuus saada aikaa kuin voittaa lotossa päävoitto. Farmaseutti alkoi puhua hyyyyvin hiljaisella äänellä ja vaivihkaa ohjata minua kohti oikeaa hyllyä, ottaisinko voidetta vaiko suppoja? Minua nauratti ja pohdiskelinkin reippaalla ja kuuluvalla äänellä tuotteiden paremmuutta toisiinsa nähden, asiakaspalvelijan jatkaessa hienotunteisen kuiskaillen vastauksiaan. Keskustelumme lienee ollut oivaa ohjelmaa vuoroaan jonottaville asiakkaille (tusina ihmisiä tuijotti vaivautuneena kengänkärkiään…).
Miksi tällainen nolottaa?
Voiteet ja supot tuli testattua, mutta niiden hoitotulos jäi lyhykäiseksi ja ne tekivät olon jotenkin tahmaiseksi.
Tässä astui avuksi tv:n mainoskatko ja tuote nimeltä Hemorrite – miksi näillä tuotteilla on niin kammottavat nimet? Tosin onhan tuo parempi nimi kuin joku ”SCHErbfghriI”, jota lausuessa voi ainakin jäykempikielisellä mennä puhe-elin solmuun!
Hilpaisin apteekkiin ja löysinkin hyllystä tuotepakkauksen jonka kiikutin kassalle hihitellen itsekseni…ai miksikö hihittelin?
No kun tuo kylmähoitovärkki on kuin joku pornokaupan anustappi!
Apteekin kassatädin mielestä asiassa ei ollut mitään huvittavaa, mutta en kyllä pystynyt (lapsellista) hihittelyäni hillitsemään ja tunsinkin poistuessani ”pahan silmän” polttavan selässäni. Ensi kerralla en vitsaile vakavalla asialla vaan pidän mölyt mahassani.
Kotosalla tökkäsin paketin pakastimeen ja kahden tunnin päästä ”laite” olikin käyttövalmis ensimmäiseen empiiriseen testiinsä. Pientä haparointia oli ilmassa ja sormissa kun laitetta sisuksiini työnsin – tunsin suurta sympatiaa pikkulapsia kohtaan, jotka suppoina joutuvat lääkkeensä kärsimään – mutta paikkansa löysi lopulta ilman isompia vammoja.
-20 asteinen tappi peräaukossa ei tuntunut läheskään niin pahalta kuin voisi kuvitella ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun suositellun ajan jälkeen vempulan poistin, pesin & kuivasin ja palautin pakastimeen. Se nimittäin auttoi heti!
Nyt olen käyttänyt ”Tapsaa” kaksi kertaa päivässä kolmen päivän ajan ja pukamat ovat (ainakin täksi hetkeksi) väistyneet hankaloittamasta arjen istumisia!
Pukamille kylmää kyytiä!
(Toivottavasti tämä kirjoitus ei riko mitään mainostamiskäytänteitä, tämän välttämiseksi en maininnut tuotenimiä!)