Astetta vaikeampaa
( copywrite Oranssinen 😉 )
Oudon tenhoavaa oli Tekramütischin musisointi kun viime viikolla päädyin duoa kuuntelemaan kirjastovisiitin yhteydessä.
Vire ei aina ollut ihan kohdillaan eikä laulukaan mennyt täysin nuotilleen, mutta se mitä niistä jäi paitsi korvautui 110 prosenttisesti fiiliksellä!
Setin koskettavin esitys oli ehdottomasti ”Astetta vaikeampaa”, jonka minä tietysti romantikkona tulkkasin kouraisevaksi rakkauslauluksi – lyriikanpätkä ”se ikkunasta ULOS sai auringon loistamaan” on kyllä kaunein ajatus mitä toinen ihminen voi itsessä synnyttää!
(Tosin heti perään tulee mieleen ilkeä kielikuva ”se kuvittelee auringon paistavan persereiästään”, kun puhutaan itserakkaasta kusipäästä…)
Ostin keikalta latauskoodit duon kahteen levyyn ja nepä ovat kirkastaneet lumisateisia päiviä kummasti.
Jos mieltäsi ilahduttaa kuulla ”Outoja lauluja arjesta ja juhlan puutteesta” (duon määritelmä omasta musiikistaan) kannattaa ehdottomasti tutustua herrojen musisointiin :D