Duckface suoraan 80-luvulta
Hyppäys 80-luvun muistoihin on ollut helppoa nyt kun telkkarista tulee jos jonkinmoista ohjelmaa kyseisen vuosikymmenen glorifiomiseksi. Ja tokihan niitä muistoja on päähän pompahdellutkin, lisäpotkuksi kaivoin omat vanhat albumini esiin ja tässäpä muutama poseeraus kolmenkymmenen vuoden takaa teillekin:
Musiikkimaku oli laajentunut 80-luvulle tultua pelkästä uudesta aallosta ja punkista kaikkeen muuhunkin, levylautaselle kelpuutettiin melodisempaakin musisointia ja esim. KISS antoi musiikin lisäksi ideoita myös ulkoiseen puoleen. Tässä ollaan lähdössä viettämään Halloweeniä vuonna 1981.
Poikaystävän kanssa kulkiessa, olomuoto oli hillitympi, mutta Kreppirauta oli kovassa käytössä ja Boy Georgen innoittamat pikkuletit roikkuvine simpukoineen sunmuine härpäkkeineen kuuluivat asiaan. Uusi vuosi 1983 otettiin vastaan raitapaidassa, nahkaliiveissä ja -housuissa.
Duckface from 1984! Sinistä on etutukassa ja silmäluomilla, kynsissä myös, mutta ne jäivät kuvan ulkopuolelle. Silmät vähän harittaa, joten lienen nauttinut Sinistä Enkeliä, Cabanacolaa tai Tequila Sunrisea. Makeaa niin makeaa, mutta hyvin kihahti otsatukkaan.
Hapsusaappaat ja satiinipaita (olkatoppaukset!) yhdistettynä nahkaminihameeseen. Täydellinen ilta-asu Las Palmasin yöhön. Vuosi taisi olla 1985 ja kotisuomeen palattua näillä vermeillä ”räjäytettiin pankki” paikallisissa baareissa.
Vuonna 1989 käsipuolessa kulki insinööri ja tyylin piti olla ”hillitympi”, että mätsäisi insinöörin vaaleaan kesäpukuun, olkatoppaukset edelleen oleellinen osa kokonaisuutta, mutta sitten ne katosivat kuin yhden yön aikana. En jää kaipaamaan vaikka reippaasti korostettu hartialinja hämäsi silmää saaden takapuolen näyttämään kapeammalta mitä se olikaan (mutta olihan se kyllä tosi kapea ilman näköharhaakin…)
Neonvärisiä jumppavaatteita ei omien kuva-albumien kätköistä löytynyt, koska en harrastanut aerobic-saleilla hyppimistä enkä jazztanssia enkä mitään muutakaan ryhmäliikuntaa.
Mikäli jotain liikutaa tuli harrastettua, se tapahtui farkuissa ja nahkatakissa, oikein kuumina päivinä nahkatakki saattoi jäädä kotiin ja talvella kaveriksi ehkä puettiin kaulahuivi ja hanskat. Pipoahan ei pitäneet kuin urpot, vaikka meillä susirajalla peruspäivälämpötila puolet vuodesta olikin -20 astetta.
Lopetan postauksen sloganiin, jota kannettiin collegepaidoissa & rintanapeissa:
CHOOSE LIFE!
PS: Wake Me Up Before You Go-Go