Elämänjanoa vai pelkkää kesän ylisuorittamista?

Reilu viikko on mennyt pää kolmantenea jalkana ympäri isänmaata painaessa milloin milläkin välineellä. 

Hullua, mutta yht´äkkiä iski sellainen hillitön vimma ”tehdä, mennä, nähdä ja kokea” ja sitä vimmaa olen sitten toteutellut niin perheen, puolison kuin tyttärenkin kanssa sekä ihan yksiksenikin. Liekö kyseessä auringonpistoksen aiheuttama hinku vai tajusinko äkillisesti, että kesän suunnitelluista menoista jäi tekemättä sairaala- ja sairastamisjaksojen takia. Ja nyt piti sitten reiluun viikkoon ympätä kokemuksia koko alkukesän edestä.

Vaikka olikin tosi mukavaa tehdä visiittejä eri puolelle Suomea, nähdä hienoja paikkoja, syödä hyvää ruokaa mielenkiintoisissa paikoissa ja nauttia siitä että tie tai kiskot vei ja minä vain imin vaikutteita ja kokemuksia kaikilla aisteilla ihanien ihmisten seurassa, niin eilen illalla, omassa pihassa mustaherukoita pensaasta napsiessa aloin ihmetellä että MIKSI?

MIKSI kesällä pitää kokea ja näkeä mahdollisimman paljon, ”juosta” paikasta toiseen ja käydä mahdollisimman monessa tapahtumassa, osallistua ja nauttia niin ylä- kuin alakulttuurillisista kokemuksista sellaiseen tahtiin, että kesänlopussa on kelattava valokuvista muistaakseen missä näki mitä ja kenen kanssa. Miksi ei vain nauttia tässä ja nyt, omissa ympyröissään?

Pöh.

Nyt istun tässä varjossa, omassa pihassa ja kuuntelen kun mehiläiset pörräävät liljapenkissä, napsin laiskasti mustaherukoita pensaasta ja arvatkaas mitä – odotan syksyä 😀