Estrogeeni-Elli – Ollakko vai eikö olla?

Varasin sitten lopultakin ajan gynekologilta.

Viikonlopun olen aktiivisesti lueskellut artikkeleita ja mielipidekirjoituksia vaihdevuosien hormonikorvaushoidosta ja alan hitaasti kallistua siihen suuntaan että mikäli lääkäri luvan antaa, aloitan korvaushoidon.

Vihaan näitä
*mielialavaihteluja
*masennuksen lonkeroita, joita väistelen parhaani mukaan
*väsymystä
*haluttomuutta
*ritiseviä limakalvoja

Toki pelottaa lukea hormonien sivuvaikutuksista, mutta eipähän niiden välttäminenkään ole tae siitä, että syöpä ei koskaan iske, eikä veritulppa kaada kanveesiin.

Kun vaakakuppiin laitetaan elämisen arvoinen positiivinen elämä ja ehkä hieman kohonnut riski sairastua/kuolla kupsahtaa lähimmän 10 vuoden sisään niin kummassa kupissa lienee se painavempi sisältö?

Minulle se valinta on helppo, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo, minulla on kuitenkin aurallinen migreeni, endometrioosiakin joskus todettu sekä pari kystaa munasarjoissa, jotka voivat vaikuttaa hoidon määräämiseen.

Inhottavin sivuvaikutus pinnalliselle minulle lienee painonnousun mahdollisuus. En halua lihoa.

Huomista uteliaisuudella odottaen.